Datan määrä kasvaa kovaa vauhtia – Ovatko datakeskukset seuraava resurssipahis?

Tämä on ensimmäinen merkittävä uutinen, jonka muistan lukeneeni datakeskusten ja IT-ratkaisujen ympäristövaikutuksista. Jutussa kerrotaan, kuinka hollantilaisessa kylässä suivaannuttiin Facebookin emoyhtiö Metan aikeista rakentaa lähistölle datakeskus.

Datakeskukset vaativat monenlaisia resursseja: Sähköä, jäähdytysvettä ja pinta-alaa.

Tarkoituksenani oli tehdä aiheesta lyhyt LinkedIn-postaus. Epäonnistuin ja jouduin siirtämään venähtäneen kirjoituksen blogiini.

Lisääntyneen tietotekniikan aiheuttama resurssien käyttö

Muistan miettineeni ensimmäistä kertaa jo monta vuotta sitten, että lisääntyvä datan ja ohjelmistojen määrä on pakko johtaa haasteisiin jossain vaiheessa. Tämähän on ihan loogista kun miettii millä vauhdilla dataa ja järjestelmiä tulee lisää.

Paikallisten resurssien ohella jotkin resursseista ovat globaaleja. Esimerkiksi palvelimiin tarvittavat metallit.

Myönnettäköön, että on vaikea suhteuttaa kuinka suuresta resurssisyöpöstä puhutaan isossa mittakaavassa. Todennäköisesti vielä ei kovin merkittävästä moneen muuhun teollisuudenalaan verrattuna.

Resurssien käytön kannalta tietotekniikasta voi olla sekä hyötyä että haittaa.

On huomattavasti resurssitehokkaampaa soittaa videopuhelu verrattuna saman asian toimittamiseen autolla. Tällöin ATK:n voidaan ajatella säästävän resursseja isossa kuvassa.

Mutta jos elämämme siirtyy laskentaintensiiviseen metaversumiin, resurssien kulutus voi lisääntyä merkittävästi. Esimerkiksi Kimblen pelaaminen ei kuluta pelatessa resursseja toisin kuin vaativan graafiikan pyörittäminen virtuaalitodellisuudessa.

Noh, esimerkin lautapelin valmistamiseen tarvitaan erilaisia materiaaleja ja se täytyy kuljettaa rekalla kauppoihin. Ehkä pointtini on se, että jossain vaiheessa data- ja pikselimäärien lisääntyessä tullaan pisteeseen, jossa tietotekniikan vaatimat resurssit alkavat muodostua ongelmaksi.

Datakeskusten määrän lisääntyminen

Esimerkiksi suurimmalla pilvilaskennan tarjoajalla AWS:llä oli vuonna 2017 aloittaessani työelämässä muistaakseni datakeskus 10-20 maantieteellisessä sijainnissa. Nopealla laskennalla varsinaisia datakeskuksia on nyt 26.

Lisäksi kevyempiä datakeskuksia käyttäjien läheltä (Edge locations) on noussut kuin sieniä sateella. En ainakaan muista, että näitä olisi ollut listauksessa erikseen 5 vuotta sitten.

Määrällisesti kasvu ei ehkä kuulosta paljolta. Mutta jos datakeskusten määrä tuplaantuu muutaman vuoden välein, luku on pian valtava.

Mitä tapahtuu, kun tietotekniikan vaatimista resursseista tulee pulaa?

Tällä hetkellä tietotekniset palveluiden kustannukset ovat moniin muihin vaihtoehtoihin erittäin edullisia. Todennäköisesti joinain päivänä (ehkä kymmenien vuosien päästä?) tullaan tilanteeseen, että hinnat alkavat kirpaista.

Datakeskukset alkavat tosissaan kilpailla resurssien käytöstä tehtaiden, viljelysalan ja asuinaluiden kanssa tilasta.

Sähköä vaaditaan niin paljon, että se alkaa näkyä merkittävästi palveluiden hinnoissa. Olisikin kiinnostavaa tietää, onko esimerkiksi viimeaikaisella sähkönhintojen nousulla ollut vaikutusta alan toimijoihin.

Miten asia ratkeaa?

Turhat palvelut putoavat pois. Tämä on vain hyvä asia. Emme tarvitse loputtomasti kehittyneempiä versioita tetriksestä.

Teollisuudessa ohjelmistoprojekteja joudutaan miettimään tarkemmin ja koodin laatuun kiinnitetään enemmän huomiota. Loistavia uutisia tämäkin. Kukaan ei kaipaa lisää huonosti johdettuja hankkeita. Tiimit pääsevät vihdoin käyttämään hyväksi tiedettyjä menetelmiä, joiden taloudelliset hyödyt ovat olleet vaikea todistaa.

Puhtaasti tuotettu sähkö lisääntyy jo muutenkin ilmastosyistä. Tämä megatrendi on tavallaan etu tietoteknisille ratkaisuille, joiden pääraaka-aine on sähkö.

En osaa arvioida mittaluokkaa palvelimien vaatimien raaka-aineiden osalta. Mutta toivottavasti resurssipula johtaa esimerkiksi parempaan kierrätettävyyteen. Hyvänä puolena on, että samalla fyysisellä laitteistolla voidaan luoda hyvin monipuolisia ratkaisuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.