Työ

Näin hankin itselleni unelmatyön – Jättijulkaisu työnhausta esimerkkien kera

Mikael Ahonen, Solita, Data engineer.

Puoli vuotta sitten otin selkeän tavoitteen. Halusin tehdä data-analytiikan konsultointia ensiluokkaisessa työyhteisössä. Allekirjoitin työsopimuksen tällä viikolla, joten nyt pääsen kertomaan rekrytointiprosessista ja työhakemuksen tekemisestä vaihe vaiheelta. Uusi työpaikkani on tamperelainen ohjelmistotalo Solita.

Mainittakoon myös, että Solitalta ei ole vaikutettu tämän blogin sisältöön.

Täältä löytyy lähettämäni työhakemus, jota analysoin tarkemmin tekstissäni.

Ura yrittäjänä loppuu, työnhaku alkaa

Elettiin elokuun alkua 2016. Olin yrittäjä, joten miksi aloin hakemaan töitä?

Suurin syy oli yksinäisyys ja siitä aiheutuva stressi. Olen sen verran sosiaalinen otus, että tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Asian ymmärtäminen vei aikaa. En myöskään ollut päässyt tekemään sellaisia projekteja yrittäjänä, joita olin alunperin halunnut. Olin konsultoinut hyvin monenlaisissa tietoteknisissä pulmissa, mutta todellinen intohimoni oli data ja analytiikka. Nyt halusin keskittyä niihin täysillä.

Työpaikan kartoittaminen – Päätä mitä haluat

Näistä lähtökohdista kävi selväksi tärkeimmät kriteerit tulevalle työpaikalleni: Halusin data-analytiikkakonsultiksi ensiluokkaiseen työyhteisöön. Seuraavaksi täytyi lähteä selvittämään sopivia yrityksiä.

Asettamieni kriteerien perusteella otin tähtäimeeni Great Place to Work kilpailussa vuosien saatossa menestyneet hyvämaineiset ohjelmistoalan työnantajat. Lisäksi etsin data-analytiikkaa tekeviä firmoja myös Googlen avulla. Olennaista oli, että päätin itse, mitä haluan tehdä. Jos olisin tarttunut ensimmäiseen tarjottuun vaihtoehtoon, joku muu olisi päättänyt puolestani

Laadin noin kymmenen kysymyksen listan liittyen tulevan työpaikan yhteisöllisyyteen, tarjolla oleviin tehtäviin ja työtapoihin. Aina, kun bongasin mielenkiintoisen firman, etsin joko siellä työskentelevän tutun tai viimekädessä HR-ihmisen, jolta pyysin vastauksia kysymyksiini.

Laadin kartoituksen perusteella tarkemmat kriteerit tulevalle työpaikalleni.

  • 50-500 hengen firma, joka on tarpeeksi kypsässä vaiheessa, mutta ei liian kankea.
  • Parhaassa tapauksessa yritys olisi kansainvälinen, vaikka haluaisin aloittaa työt Tampereella.
  • Mahdollisuus tehdä diplomityö olisi plussaa.
  • IT- tai konsultointiala.
  • Työntekijöille annetaan vastuuta ja vapautta.

Tietämys vaihtoehdoista kasvaa hakuprosessin aikana

Alkukartoituksen jälkeen oli aika ryhtyä toimeen. Ensimmäiset hakemukset tein perinteisesti lähettämällä CV:n ja hakemuksen sähköpostilla rekryvastaavalle tai nettisivujen kautta. Sain neljästä ensimmäisestä paikasta kieltävän vastauksen ilman haastattelua. Osasta paikoista vastaus tuli vuorokaudessa, osassa vastauksen saaminen kesti viikkoja ja vaati useita yhteydenottoja.

Turhauduin, vaikka monissa tapauksissa vika ei ollut osaamisessani. Useimmilla ohjelmistoyrityksillä analytiikkakonsultointi oli vielä niin lapsenkengissä, että tarvetta ei vain ollut. Pelkäksi koodariksi en halunnut. Pari haastattelua olisikin voinut jättää välistä. Etukäteen oli jo fiilis, että en kyseistä tehtävää halua. Voidaankin sanoa, että käsitykseni yritysten tarjoamista mahdollisuuksista kasvoi ratkaisevasti hakuprosessien aikana.

Nyt osaatkin päätellä, että Solita ei ollut alkuperäisellä suosikkilistallani. Mutta yritys nousi ykkösvaihtoehdoksi saatujen lisätietojen myötä aikana. Tästä on kiittäminen HR-vastaavaa Kati Kittiä, joka vakuutti minut firman kansainvälisistä mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Syksyllä hakiessani Solitalla oli toimistoja vain Suomessa, joten olin hieman skeptinen. Sanoille tuli katetta 11.1.2017, kun Solita ilmoitti avaavansa uuden toimipisteen Tukholmaan. Lisäksi analytiikkatiimi osasi kertoa, miksi heidän tiiminsä oli erityisen houkutteleva vaihtoehto.

Hakemusten määrä ei korvaa laatua

Kannattaako hakemuksissa sitten panostaa laatuun vai määrään? Oma vastaukseni on, että ensisijaisesti laatuun. Määrään vain sen verran kuin tarvitsee. Koska elämä on täynnä sattumaa, kukaan ei voi taata töitä yhdellä hakemuksella – ei edes kaikkein pätevimmälle työntekijälle. Yrityksellä ei välttämättä ole tarvetta juuri sillä hetkellä tai rekrytoijalla voi olla huono päivä hakemusta lukiessaan.

Jos laitat suosikkisi järjestykseen, et välttämättä pääse ykkösvaihtoehtoon, mutta johonkin viidestä tai kymmenestä ensimmäisestä on jo paremmat mahdollisuudet. Ainakin omalla kohdallani erot kriteerien täyttävien yritysten välillä olivat marginaalisia.

Hakemuksia tai hakuprosesseja minulla oli päällä samaan aikaan korkeintaan muutama. Koska odotin päätöksiä ennen seuraaviin paikkoihin hakemista, menetelmäni vei perinteiseen hakemusten roiskimiseen verrattuna kalenterilla mitattuna enemmän aikaa, mutta sekuntikellolla mitattuna vähemmän. Koska minulla oli koko ajan haku päällä sen hetkiseen suosikkipaikkaani, jokaisesta hakemuksesta huokui aito motivaatio ja intohimo. Hakemusten tekeminen oli hauskaa ja helppoa.

Elokuun lopussa tein henkilökohtaisille nettisivuilleni myös avoimen työhakemuksen. Sivulta löytyi työhakemusvideo, CV, tarinani, määritelmä etsimälleni työpaikalle, koodinäytteitä sekä hyvä tyyppi-osio. Lopulliseen työpaikkaani avoin hakemus ei tiettävästi vaikuttanut, mutta sain muutamia suoria haastattelupyyntöjä avoimen hakemukseni perusteella jaettuani sen LinkedIn-palvelussa.

Työhakemuksen täytyy kertoa looginen tarina

Eräs kaverini sattui työskentelemään Solitalla ja sain häneltä analytiikkatiimin esimiehen yhteystiedot elo-syyskuun vaihteessa. Kävimme tilannettani esimiehen kanssa läpi puhelimitse. Sovimme normaaliin tapaan, että lähetän hänelle lisätietoja itsestäni. Laitoin mukaan CV:ni, opintorekisterin ja työhakemuksen. Tästä voit ladata Solitalle lähettämäni työhakemukseni PDF-muodossa. Kuten kohta voit itsekin todeta, sitä on turha yrittää kopioida. Mutta samaa logiikkaa kannattaa käyttää.

Opintorekisteristäni sen verran, että se ei ole millään tavalla erottuva. Opintojeni sisältö ja menestys sulautuu keskimääräiseen massaan. Todellinen aseeni oli nimenomaan työhakemus.

Ratkaisiko työhakemus lopulta sen, että sain paikan? Osittain, mutta kyse ei ollut siitä että hakemus itsessään olisi ollut erinomaisen hyvä. Enkä edes tiedä, kuinka tarkkaan se luettiin, mutta ainakin lopputulos oli menestyksekäs. Hakemukseni oli lähes muotoilematon pötkö tekstiä lähetettynä sähköpostilla. En käyttänyt vauhdikkaita kielikuvia. Kyse on jostain muusta.

Työhakemuksesta ei saa hyvää hieromalla sitä tekstieditorissa tuntikausia.  Työhakemuksesta saa hyvän hieromalla omia taitojaan vuosikausia.

Jos hakijalla ei ole minkäänlaista kiinnostusta alaa tai työtehtävää kohtaan, se paistaa työhakemuksesta kilometrien päähän. Hakemuksen kirjoittamiseen täytyisi käyttää tunteja, että sillä voisi pystyä edes hieman harhauttamaan rekrytoijaa. Luultavasti yritys on silti tuhoon tuomittu. Teennäisyys paistaa läpi.

Rekrytoijat kertoavat usein haluavansa kuulla työhakemuksessa vastauksen kysymykseen Miksi haluat työskennellä juuri meidän yrityksessämme. Rekrytoijat eivät yleensä osaa viestiä tätä pyyntöä niin, että hakijat ymmärtäisivät sen todellisen luonteen. He eivät siis halua kuulla yhden virkkeen toteamusta siitä, kuinka löysit hakulomakkeen netistä: Haen yritykseenne, koska löysin sen työvoimatoimiston luettelosta. Ei näin.

Oma työhakemukseni oli selkeä raportti siitä, mitä olen tehnyt menneisyydessä, miksi se on johtanut nykytilanteeseeni ja mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Työhakemus muodostaa loogisen kokonaisuuden, jonka perusteella on vähintäänkin luontevaa, että haen töihin juuri kyseiseseen organisaatioon ja tehtävään. Koko työhakemus on yhtenäinen tarina siitä, Miksi haluan työskennellä juuri kyseisessä yrityksessä ja tehtävässä. Jos tarinankerronta on muotia yritysmaailmassa, niin tämä on sitä parhaimmillaan.

Mutta mitään temppuja ei tarvita. Aitous riittää.

Olin viimeisen kolmen vuoden aikana laittanut kaiken peliin kehittääkseni itseäni ammattilaiseksi konsulttina ja analytiikan ammattilaisena. Otin taloudellisen riskin perustamalla yrityksen. Olen tehnyt omia projekteja ja järjestänyt tapahtumia niin tietotekniikkaan kuin ammatillisen kehittämiseen liittyen. Nettisivuiltani löytyy lista hyödyntämistäni harjoitusmateriaaleista. Näyttöjä oli valtavasti.

Kirjoittaessani työhakemusta en ollut turhautunut tai stressaantunut. Olin innoissani kuin pikkupoika karkkikaupassa ja tiesin saavani paikan, jos sellaisia firmassa on tarjolla.

Entä olinko hakijana erityisen pätevä? Tavallaan. Pätevyys ei ollut sitä, että olisin luonnostaan fiksumpi tai kyvykkäämpi kuin muut. Tai, että olisin hyvä koodaamaan tai konsultoimaan ilman harjoittelua. Pätevyyteni tehtävään oli itse hankittu pitkäjänteisellä työllä ja siitä oli konkreettisia näyttöjä. Vastaavalla panostuksella kuka tahansa pystyisi samaan. Työssä vaadittavat osaamisalueet olivat minulle elämäntapa.

Työhakemuksen voi kirjoittaa monesta näkökulmasta, joista suosittelen valitsemaan oman näköisen. Solitalle laittamani hakemus oli rennon asiallinen ja luonnollinen. Näkökulmaksi voisi valita myös huumorin tai vielä tiukemman asialinjan. Kaikkea ei kannata yrittää sekoittaa mukaan.

Työhakemus on tietysti vain pääsylippu prosessissa eteenpäin, eikä se kerro kaikkea hakijan käytännön osaamisesta. Mutta kuten pokerissa, ässäparilla on hyvät mahdollisuudet onnistumiseen. Enkä minä toisaalta tiedä toteutuvatko kaikki odotukset.

Loppuratkaisu – Hakuprosessi oli hyvin johdettu, mutta venyi loppupäästä

Pääsin Solitalle haastatteluun syyskuun alussa, noin viikko hakemuksen lähettämisestä. Olin lähdössä kahden viikon päästä maailmanympärimatkalle. Ratkaisuja oli saatava nopeasti.

Haastattelua ei tarvinnut jännittää lainkaan. Osittain siksi, että toisella puolella pöytää istui haastatteluun hyvin valmistautunut ja määrätietoinen henkilö. Osittain siksi, että tiesin osaavani vastata kysymyksiin luonnollisesti ilman erityistä valmistautumista tai turhaa mielistelyä. Eikä haastattelut kovin tekninen muutenkaan ollut.

Haastattelun jälkeen sain kotitehtävän, jossa mitattiin osaamistasoani haettavaan tehtävään liittyen. En tiennyt tehtävästä kauheasti etukäteen, mutta olin erittäin luottavainen. En ollut millään osa-alueella varsinainen nero, mutta osasin kaikesta perusasiat. Kuukausien harjoittelun ansiosta ei ollut syytä käyttää edellistä iltaa panikoimiseen. Suoriuduin ainakin sen verran hyvin, että keskustelua pääteettiin jatkaa lähempänä Suomeen paluuta.

Lähdin reissuun ja kuukaudet maailmalla kuluivat. Marraskuussa ottaessani yhteyttä tilanne rekrytointien osalta oli auki. Joulukuussa rekrytilanne oli paremmin selvillä ja neuvotteluita jatkettiin, mutta tammikuussa prosessi venyi. Tämä ei ole sinänsä poikkeuksellista, mutta odottaminen olisi silti raastavaa. Solitalta myös sanottiin myöhemmin, että prosessi kesti kohdallani poikkeuksellisen pitkään.

Palattuani Suomeen kävin toisessa haastattelussa tammikuun viimeisenä päivänä. Siinä kyseltiin hieman enemmän luonteestani, ajatusmaailmasta, tavoitteista ja heikkouksista. Sekin hoitui rutiinilla, koska olen miettinyt näitä asioita paljon ja kirjoittanut aiheista blogiini.

Haastatteluihin pääseminen ja prosessin eteneminen edellytti valtavasti oma-aloitteisuutta. Toisinaan rekrytointia hoitaneet henkilöt eivät muilta kiireiltään kerenneet olemaan yhteydessä sovittuna aikana.

Olisiko prosessi edennyt odottamalla? Ehkä. Otinko riskiä? En. Jos yhteydenottoa ei kuulunut säädyllisessä ajassa, olin itse yhteydessä ja ilmoitin seuraavasta mahdollisuudesta soitella. Ainakin se on varmaa, että ilman selkeää päämäärää olisin luovuttanut paljon aiemmin.

Työni Solitalla alkaa helmikuun 2017 lopussa nimikkeellä data engineer.

Jätä kommentti