Emme pysty valitsemaan tunteita ja ajatuksiamme - Mutta pystymme arvioimaan niitä kriittisesti

Emme pysty valitsemaan, millaisia tunteita tai ajatuksia mieleemme tulee. Ne ovat tahdosta riippumattomia sähköimpulsseja, jotka syntyvät perimän, ympäristön, kokemusten ja sattuman perusteella. Pahinta mitä voit tehdä itsellesi, on luottaa aivojesi tuottaman ongelmajätteen olevan todellista.

Voit vaikuttaa syntyviin tunteisiin ja ajatuksiin vain rajallisesti, mutta voit arvioida niitä rationaalisesti

Otetaan vähän takaisin. Kyllähän tunteet ja ajatukset ovat todellisia, mutta ne eivät siis perustu mihinkään tahdonalaiseen käyttäytymiseen. Niitä tulee ja menee. Se mihin ihminen voi vaikuttaa, on tunteiden ja ajatusten tietoinen arviointi.

Minua ärsyttää kun ystäväni puhuu koko ajan.

Pidättäydy känkkäränkkäkohtauksesta edes sekunnin ajan ja arvioi tilannetta loogisesti. Oletko varma, että vika on ystävässäsi? Oletko vain nälkäinen, väsynyt tai stressaantunut. Nämä ovat yleisimmät syyt yleiseen ärtymykseen, mutta aina yhtä selkeää syytä on vaikea löytää. Tilanteen arviointi on helpompaa jälkikäteen, joten omien tunteiden ja ajatusten hallintaan täytyy suhtautua jatkuvana prosessina.

Voi olla, että ystäväsi on oikea rasite puhuessaan jatkuvasti, mutta ideana onkin arvioida, milloin kyse on todellisesta ongelmasta.

Intuition ja rationaalisen ajattelun eroa on käsitelty muun muassa erinomaisessa Daniel Kahnemanin kirjassa Thinking fast and slow. Mutta idea tähän kirjoitukseen ei syntynyt kyseisestä teoksesta. Kerron esimerkin, jonka myötä koin valaistumisen.

Liian hyvä päivä tuhlattavaksi – Esimerkki tunteiden ja ajatusten hallinnasta

Eräänä keskiviikkopäivänä istuskelin ainejärjestömme kerhohuoneella. Kaveriporukan chattiin napsahti viesti, jossa kyseltiin ulkojäille lähtijöitä. Olin hoitanut päivän aikana asunnon hankkimiseen liittyviä asioita ja soitellut tulevaan työpaikkaani. Ensimmäinen ajatus olikin, että en voi lähteä, kun hommat ovat kesken. Lisäksi jääkiekkovarusteeni olivat muutaman kilometrin pääsää varastossa maailmanympärimatkani jäljiltä. Ei siis mitään mahdollisuutta lähteä ulkojäille, kun kaukalossa pitäisi olla tunnin päästä. Tämä oli siis intuitiivinen ajatuksenjuoksuni.

Maailmanympärimatkalla olin tehnyt lupauksen itselleni. Kun palaan Suomeen, minimoin stressitekijät ja nautin jokaisesta päivästäni myös arjen keskellä. Ihan näin kristallinkirkkaasti en asiaa ajatellut chatiin tulleen viestin jälkeen, mutta jokin aivoissa sai näkemään tilannetta mahdottomalta tulleiden esteiden läpi.

Katsoin ikkunasta ulos. Lumihanki kimaltelti helmikuun kirpeässä pakkasessa auringon valossa tehden päivästä täydellisen ulkona liikkumiseen. Elämä on liian lyhyt näiden päivien ohittamiseen.

Onko minulla oikeasti jotain välttämättömiä töitä hoidettavana? Ei ollut. Koko päivän jatkunut robottimainen tehtävälistan perkaaminen oli vain ajanut minut mielentilaan, josta irtipääseminen oli hankalaa.

Entä miten saisin jääkiekkovarusteeni varastosta? Pitäisi hankkia auto. Varusteiden kaivamiseen tavarakasan alta menisi hyvä tovi.

Tiesin näiden haasteiden olevan vain tekosyitä. Marraskuussa ollessani Uudessa-Seelannissa Abel Tasmanin kansallispuistossa menimme reissukaverini kanssa infopisteestä kyselemään millaisia päiväretkiä on tarjolla. Vaihtoehtona oli lähteä 20 kilometrin kävelyreissulle joko viiden minuutin kuluttua, kahden tunnin päästä, tai olla lähtemättä ollenkaan. Olin kävellyt niin pitkän matkan muistaakseni vain kerran elämässäni. Päällä oli väärät vaatteet ja eväitä ei ollut valmiina. Mutta ei valmistautumiseen lopulta tarvittu viittä minuuttia pitempään. Patikointi sujui hyvin.

Laitoin läppärin kiinni ja päätin, että haen varusteet varastosta ja menen vähän myöhässä paikalle. Ainakin yritän. Tunnin tai parin investointi asiaan, jonka tekemisestä nauttii suuresti, ei olisi mitään. Maailmanympärimatkalla olin oppinut, että on parempi investoida koko päivä nauttimaansa asiaan, kuin tunti johonkin turhuuteen, jonka tekemistä ei edes muista seuraavana päivänä.

Auto järjestyi vartissa yhdellä puhelinsoitolla. Ajoin varastolleni ja aloin purkamaan kahden neliömetrin varastokoppiani. Raivasin kalusteita ja tavaroita. Kaivelin pahvilaatikoita. Lopulta kolmen vartin jälkeen tavarat olivat kasassa. Jäällä olin vajaan tunnin myöhässä, mutta kerkesin hyvin peleille.

Sinäkin pystyt hallitsemaan omia tunteita ja ajatuksiasi

Tunteet ja järki eivät ole toisensa pois sulkevia. Tunteita ja ajtuksia pulpahtelee päähän ilman omaa tahtoa, mutta niitä pitää pystyä arvioimaan kriittisesti.

Hyvä esimerkki on tiskaaminen tai tenttiin lukeminen. Luultavasti kyse ei ole siitä, että etenkään tiskivuoren hoitaminen olisi ylivoimaista. Vaan siitä, että uskot intuitiosi perusteella tehtävän olevan ylitsepääsemätön. Intuitio saa vallan erityisesti stressitilanteissa. Väsymys, nälkä ja työuupumus ovat eräitä stressin muotoja.

Kun seuraavalla kerralla olet kohtaat ylivoimaselta tuntuvan esteen tai bussikuskin naama ärsyttää, vietä pieni hetki pääsi sisällä ja arvioi tunteita ja ajatuksiasi järjen kanssa.