Aloin nyt kesäloman jälkeen tekemään nelipäiväistä työviikkoa omasta aloitteestani. Jatkossa teen töitä 30 tuntia viikossa tavallisen 37½ tunnin sijasta. Palkka laskee samassa suhteessa ollen 80% aiemmasta.

Nelipäiväinen työviikko on herättänyt viime aikoina mielenkiintoa julkisuudessa. Itselläni kokeiluun oli useita syitä.

Poikkeuksellisen tapauksestani tekee se, että en tiedä kenenkään kokeilleen vastaavaa ilman opintoihin, sairauteen tai jälkikasvuun liittyvää syytä.

Tämä on aiheesta kirjoitettavan blogisarjan avausjakso. Voit seurata minua LinkedInissä jättämällä kaveripyyntöön lyhyen saateviestin.

Hyvinvointi merkittävä motiivi neljän päivän työviikkoon

Blogikirjoitukseni vuodelta 2017 osoittaa ajatuksen nelipäiväisestä työviikosta muhineen pitkään. Kokeilun aloittamista on lykännyt se, että en ole tiennyt, mitä tekisin ylimääräisellä vapaapäivällä.

Nyt ajattelen ekstravapaata erityisesti sijoituksena pitkän aikavälin hyvinvointiin.

Ylivoimainen enemmistö kavereistani tekee maanantaista perjantaihin 8-16 työpäiviä. Vaikka en kerkeäisi viettää kokonaista päivää heidän kanssa, voisin sopia esimerkiksi lounastapaamia helpommin. Tai voin nähdä vanhempia, sisaruksia ja muuta lähipiiriä matalammalla kynnyksellä.

Töissä omalle kohdalle on osunut data-analytiikan kehitysprojekteja, joissa luodaan uusia ideoita ja palveluita. Tällöin ei ole valmista tehtävälistaa, mikä on osoittautunut suurissa yrityksissä erityisesti etänä kognitiivisesti hyvin kuormittavaksi. Uskon, että viisi kahdeksan tunnin päivää viikossa ei ole paras malli tällaiseen työhön. Hillitsen itseni ja avaan aihetta lisää myöhemmin…

8 tuntia istumista päivässä ei ole terveellistä. Arkiliikuntaa tulee liian vähän, tai sitä joutuu väkinäisesti keksimään. Illalla olisi aikaa, mutta olo on vetämätön. Ja kun ei saa kevyttä liikuntaa, ei pysty tekemään kovempia suorituksia.

Viikonloput ovat usein täynnä ohjelmaa. Vaikkapa mökkiviikonloppuun tulee lähdettyä suoraan töistä. Paljon enemmän saisi irti, kun perjantain miettisi kivaa ohjelmaa, suunnitelisi ruokalistalle muutakin kuin kaljaa ja lihapiirakkaa ja saapuisi rentoutuneena paikalle.

Paljonko olisit valmis maksamaan ylimääräisestä vapaapäivästä?

Vaikka aloitan nelipäiväisen työviikon omasta aloitteestani, järjestelyn hintalapun laskeminen kirpaisi. Onko monen tonnin tulonmenetykset vuodessa kohtuullinen hinta siitä, että on enemmän aikaa lukea kirjoja, käydä salilla tai käynnistää aamut vähän hitaammin?

Uskon niin. Jari Sarasvuo on podcastissaan sanonut jotenkin näin:

Arvot eivät ole arvoja, jos niistä ei tarvitse maksaa.

Ja kyllähän Jari nämä jutut tietää.

Moni tietotyöntekijä pystyisi tekemään nelipäiväistä työviikkoa, tulisi riittävästi toimeen ja tietäisi sen parantavan hyvinvointia. Uskallus ottaa viimeinen askel puuttuu.

Raha on konkreettinen, mitattava ja koukuttava tavoite, jota moni maksimoi kaiken muun kustannuksella.

Palkanalennus on lompakon lisäksi myös itsetunnolle kova paikka. Se voi tarkoittaa matalampaa statusta töissä tai vapaa-ajalla. Moni pelkää työnantajan suhtautumista erilaiseen työrytmiin ja silmätikuksi joutumista.

Ihminen on sen verran ahne, että moni sietää todella epämiellyttäviä työolosuhteita ennen kuin on valmis alentamaan palkkaansa.

Uskon vapaaehtoisen palkanalennuksen muuttavan suhtautumistani rahaan merkittävästi terveemmäksi.

Menetetyn palkan kompensointi

Kenties tilanteeni ei ole kaikkein tyypillisin.

Minulla on ollut sivutoiminen yritys jo kymmenen vuoden ajan. En ole lähtenyt kasvattamaan firmaa systemaattisesti, mutta jotain hommaa on ilmaantunut joka vuosi. Lisäksi olen osakkaana parissa firmassa, joiden kehittämiseen voisin laittaa enemmän aikaani.

Kaikkiaan järjestely tekee kokonaisuudesta yrittäjämäisemmän laittamatta kaikkea yhden kortin varaan.

Isossa kuvassa tarkoitus on saada enemmän aikaan vähemmillä tunneilla, vähemmällä kuormituksella ja fiksummilla työtavoilla. Joskus on otettava askel taakse päästäkseen kaksi eteen.

On useita muitakin tapoja kuroa taloutta lähelle viisipäiväistä työviikkoa. Esimerkiksi kulupuoli pysyy paremmin kurissa, kun ostopäätöksiä ei joudu tekemään hätäisesti ja väsyneenä.

Nelipäiväinen työviikko yhteiskunnallisena ilmiönä

Yksi kiehtova tekijä oli yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Moni pohtii nelipäiväisen työviikon tekemistä. Tietotyön käytännöt ovat jämähtäneet jonnekin 1800-luvun teollistuvaan yhteiskuntaan, ja näen erittäin suurta potentiaalia uusille käytännöille.

Vaikuttavuus syntyy teoista, ei puheesta. Pakkohan tätä oli kokeilla, vaikka omalla kustannuksella.

Asetelman täydentää se, että nyt minulla on aikaa kirjoittaa blogiini. Liikaa ideoita suhteessa aikaan on ollut jo pitkään ongelma.

Luultavasti yksi lisäpäivä ei riitä läheskään kaikkien mielessä olevien asioiden toteuttamiseen.