Käyn läpi viisi tavoitetta, jotka asetin Cooper-juoksuprojektini alussa.

Juoksutekniikka kadoksissa

Juoksu tuntuu huomattavasti paremmin kontrolloidummalta kuin aiemmin. Mutta lopputestin videostakin näkee, että vaikka konehuoneessa on vääntöä, saranoihin voisi hieman lisätä öljyä.

Painoa kertynyt hiljalleen

Painoa lähti lopulta 7,4 kg, mikä on paljon enemmän kuin odotin. Arvelin, että 3-5 kg olisi realistinen lopputulema. Toisaalta vyötärön ohella lainaa otettiin myös hartiapankista.

Jos liikunnan ja järkevän ruokavalion unohtaa projektin jälkeen, paino hiipii takuu varmasti lähikuukausina takaisin. Painonhallinta on prosessi, ei projekti.

Treeneistä puuttunut tavoitteet

Realistinen, mutta sopivan haastava tavoite oli täysin välttämätön lopputuloksen saavuttamiseksi. Jos olisin asettanut tavoitteeksi 2900 metriä, olisin epäilemättä treenannut laiskemmin.

Toisaalta tavoitteellinen harjoittelu on kuluttavaa ja joskus yksipuolista. Koitan löytää tasapainon tulevissa harjoituksissa.

Myytin rikkominen: Olen aina pitänyt itseäni huonona kestävyyslajeissa

Tämä myytti rikkoutui aivan ehdottomasti, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että en ole luontainen juoksija.

Ensimmäisessä kirjoituksessani arvioin varusmiesdatan perusteella, että vajaa 10% ikäisistäni miehistä olisi juossut Cooperissa 3000 metriä. Toisaalta 1970 ja -80 luvun taitteen huippuvuosina 25% varusmiesikäluokasta saavutti kolmen tonnin rajapyykin ( lähde ). Tulokseni perusteella kuulun joka tapauksessa ennemmin kärki- kuin häntäpäähän.

Nyt myöhemmilllä ikävuosilla voinkin vain spekuloida, mitä vaikutuksia intervalliharjoituksilla olisi ollut nuorempana jääkiekkoharrastukseeni tai ylipäänsä käsitykseen omista kyvyistäni. Luulin olevani luonnostani huonokuntoinen, vaikka kyse oli vain oikeanlaisen harjoittelun ja tavoitteiden puutteesta.

3000 metriä sopivan haastava omalle tasolleni

Ei ole epäilystäkään, etteikö asetettu tavoite ja määräaika olisi ollut, no, täydellinen. Kolmen tonnin rikkomiseen piti käyttää kaikki temput ja jännitys säilyi itsellänikin loppuun asti.

Toisaalta sanomattakin on selvää, että eväitä olisi pitemmällä harjoittelujaksolla vieläkin kovempiin tuloksiin.

Jokaisella valinnalla oli harjoittelujakson aikana merkitystä. Projektin aikana jouduin kieltäytymään usemmastakin päiväkahvipullasta ja oluttuopista. Monta kertaa kommenttina oli, että ei se yksi pulla mitään haittaa.

Tällä kertaa itsekuri kannatti - loppujuoksu ratkesi edukseni täsmälleen yhden vanilijakierteen mitalla.