Ryöstöjä Etelä-Afrikassa

9.1.2017 – 21.1.2017

Olin ostanut BazBus bussiyhtiöltä lipun Kapkaupungin ja Johannesburgin välille. Bussilipun kanssa reilun 2000 kilometrin matkaa ei tarvitse taittaa kerralla, vaan haluamissaan paikoissa voi pysähdellä 3 viikon aikarajan puitteissa.

Ihan todellisesta vapaudesta ei ole kyse. Pysähdyspaikat pitää onnistua seulomaan reilun paristakymmenestä vaihtoehdosta ja bussissa istumiseen menee ainakin kolmen päivän edestä aikaa. Lisäksi bussi ei kulje jokaisena päivänä. Reissua pitäisi siis suunnitella jonkin verran etukäteen päästäkseen parhaisiin paikkoihin. Pysähdyspaikkani valikoituvat pikkuhiljaa reissun edetessä:

• Kapkaupunki
• Wilderness
• Plettenberg Bay
• Storms River
• Port Elizabeth
• Coffee Bay
• Durban

Durbanista jatkan vielä Johannesburgiin, josta lennän Suomeen 30.1.2017. Siitä lisää seuraavassa matkakertomuksessa, joka on blogisarjan viimeinen.

Wilderness – Hostelli ryöstetään

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui tuntien selvitystyön jälkeen Kapkaupungista 500 kilomteriä itään sijaitseva Wilderness. Tiedossa olisi ainakin patikkareittejä ja kajakointia.

Toisena päivänä Wildernessissa tapahtui kummia. Istuskelin hostellin oleskelutilassa tietokoneeni ääressä. Samassa huoneessa majoittuva kanadalainen istahti viereeni. Hän kertoi, että huoneessamme oli käynyt varkaita. Kukaan ei ollut vaarassa tilateen aikana, mutta aloin tarkastamaan arvotavaroitani. Tietokone, lompakko ja kännykkä olivat mukanani oleskelutilanteessa, mutta entäs kuulokkeeni ja passini?

Menin hämmentyneenä, mutta rauhallisena huoneeseemme tarkastamaan tilannetta. Tavarat olivat levällään lattialla, mutta mitään ei vaikuttanut kadonneen. Tällä kertaa selvittiin hyvällä tuurilla. Vielä oli mysteeri kuinka varkaus oli tapahtunut: ovi oli lukossa sekä ennen että jälkeen tapahtumien.

Meitä oli samassa huoneessa viisi ihmistä: Kanadasta ja Chilestä oleva miespuolinen kaverikaksikko ja kaksi yhdessä matkustavaa saksalaista naista. Saksalaisilla oli teoria, joka oli hieman erikoinen, mutta toisaalta uskottava. Ehkä varkaat olivat koukkineet reput ulottuvilleen pitkällä kepillä tontin syrjäisellä laidalla sijaitsevan ikkunan kautta, joka oli ollut auki. Teoriaa tuki se, että ikkunasta kauimmaiset reput olivat koskemattomia. Kanadalainen menetti pienen määrän ulkomaista valuuttaa, mutta muita tappioita ei koettu.

Myöhemmin matkalla kuulin muidenkin reissaajien ryöstelytarinoita. iPhone varastettu kädestä uudenvuoden yönä. Pankkiautomaatilla tapahtunut huijaus, jolla pankkikortti päätyy ryöstäjälle uhrin huomaamatta. Näiden Kapkaupungissa tapahtuneiden muilutusten lisäksi erään parivaljakon vuokra-auton ikkunat oltiin lyöty sisään Port Elizabethissa kauppareissun aikana. Ja niin monta muuta tarinaa, että en edes muista kaikkia. Nämä kertomukset olivat siis sattuneet suoraan tapaamilleni henkilöille, eivät kaverin kavereille.

Coffee Bay – Surffausta maaseudulla

Nopeiden pysähdysten jälkeen Plettenberg Bayssa, Storms Riverillä ja Port Elizabethissa päätin pistäytyä Coffee Bayssa Port Elizabethin ja Durbanin puolivälissä. Aluetta kutsutaan usein todelliseksi Afrikaksi, sillä siellä eletään suhteellisen vaatimattomissa oloissa perinteitä noudattaen. Eräs ruotsalainen nainen muun muassa kertoi, että hänestä oli tarjottu kahdeksan lehmää ja kaksi vuohta, mikäli menisi naimisiin perheen pojan kanssa.

Vähän ennen Coffee Bayta bussi pysähtyi yhtäkkiä. Tien sivuun oli pysäköitynä autoja ja ihmisiä liikkui sinne tänne. Kuski selvitti asiaa ja syy selvisi: päivän päätteeksi käteisvaroja kuljettanut leipäauto oli pysäytetty ylämäkeen ja leipomotuotteista saadut tuotot olivat päätyneet varkaiden käsiin. Vaikka en kokenut oloani uhatuksi, tämä oli niitä hetkiä, kun mietti, minne on taas pitänyt lähteä. Oli todella ahdistavaa, että kehenkään ei voi luottaa ja tavaroita ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta.

Paikkana hostelli ja sen ympäristö oli kaunis. Maaseutua oli silmän kantamattomiin: ruohoa kasvavia kukkuloita, pyöreitä savimajoja siellä täällä ja eläimiä liikkumassa vapaasti joka puolella. Yhtenä päivänä otin surffaustunnin, ja pysyin laudalla yllättävän hyvin.

Durban – Heroiiniaddiktien valtaama aavekaupunki

Myös matka Coffee Baysta Durbaniin sai käänteen noin puolivälissä, kun bussimme joutui pysähtymään sankassa sumussa seisahtuneen autoletkan perään. Puolen tunnin odottelun jälkeen menimme ulos tutkimaan tapahtumia. Selvisi, että rekka oli ajanut ulos tieltä kaiteen läpi mäkeä alas. Kukaan ei tiettävästi loukkaantunut vakavasti ja rekka ei, ihme kyllä, ollut kellahtanut sivulle viettävässä rinteessä kyljelleen. Noin tunnin kestäneen episodin jälkeen pääsimme turvallisesti jatkamaan. Durbaniin saavuimme vasta puolenyön aikaan. Olimme saksalaisen reissaajan kanssa ainoat majoittujat kuuden hengen huoneessa.

Aamulla huomasin kolmannen (miespuolisen) henkilön kömpineen huoneeseen yön aikana. Aamiaisella kuulin saksalaiselta, että kuudelta aamulla tämä tuntematon oman elämänsä Daniel Craig oli jylistellyt määrätietoisin elkein huoneeseen aamukuudelta naispuolisen seuralaisen kanssa. Hyvien unenlahjojeni ansiosta olin nukkunut tämän tilanteen ohi kokonaan.

Palatessani huoneeseen aamupalalta tein tuttavuutta tämän manchesterilaista jalkapallohuligaania muistuttavan brittimiehen kanssa. Hän keräili tavaroitaan lattialta ja totesi kadottaneen GoPro-videokameransa. Pienen pohdinnan jälkeen hän totesi, että hänen lähtiessään edellisenä iltana viihteelle huoneessa oli ollut malawilainen mies, jolla oli ollut mukanaan vain pieni selkäreppu. Matkatavaroiden puutteesta oli nopeasti pääteltävissä, että kyseessä ei ollut matkailija, vaan ryöstöretkellä ollut hiippari.

Britti totesi, että raha ei ollut ongelma, vaan kadotetut kuvat. Aikaisemman kokemuksen perusteella olin päässyt analysoimaan ryöstetyksi tulemisen tunnetta. Ehkä vielä kuviakin enemmän näissä tilanteissa harmittaa jonkinlainen nöyryytetyksi tai petetyksi tulemisen tunne. Toisen ihmisen tekemä määrätietoinen ryöstö tuntuu epäoikeudenmukaisemmalta kuin laitteen rikkominen oman huolimattomuuden seurauksena.

Laiton maahanmuutto on ollut erityisesti Durbanin alueella iso ongelma. Muutama vuosi sitten hostellin ympäristö suorastaan kukoisti, mutta laittomasta maahanmuutosta aiheutuneiden riskitekijöiden vuoksi omistajat jättivät kaiken taakseen ja jäljelle on jäänyt vain raunioituvia betonibunkkereita. Kadut ovat täynnä kodittomia heroiiniaddikteja, jotka eivät omista mitään muuta kuin vaatteet päällään.

Yhdistelmä ei ollut otollinen majapaikasta poistumiseen edes nopealle kauppareissulle. Henkilökunta osoitti kartasta vaaralliset alueet ja kadut. Mitään arvokasta ei kannata kantaa mukana ja liikkumisen tulisi olla määrätietoista varkauksien välttämiseksi. Käytännössä minun piti siis muistaa reitti ja kadunnimet ulkoa hakeakseni kaupasta maitoa ja leipää. Mukaan otin luottokortin ja pienen setelin. Luottokortti ostosten maksamiseen ja seteli tarvittaessa ryöstäjälle.

Onnistuin navigoimaan korkeilla muureilla ja piikkilangalla aidattujen rakennusten seassa kaupalle. Suoritin ostokset ja palasin tekemään ruokaa.

Yhteenveto Etelä-Afrikassa matkustamisesta

Suosittelen välttämään Etelä-Afrikkaa matkakohteena omien kokemusteni perusteella. Parempia elämyksiä pääsee kokemaan turvallisemmassakin ympäristössä.

Viikon päästä ilmestyy viimeinen matkakertomus muusta maailmasta eristäytyneestä Lesothosta, jonka jälkeen aletaan summaamaan, mitä maailmanympärimatkasta on jäänyt viivan alle. Niin rahallisesti kuin kuvainnollisestikin.

Aktiviteeteista lisää alla olevassa kuvagalleriassa