Kapkaupunki

30.12.2016 - 8.1.2017

1. Lion’s head ja kaupungin keskusta
2. Hostelli
3. Pöytävuoren patikointien alkupää
4. Cape Point
5. Hyväntoivonniemi
6. Stellenbosch viinitilat

Kapkaupunki, päivä 1 - Uusivuosi

Olin tarkoituksella valinnut matkapäiväni niin, että kerkeäisin Kap kaupunkiin uudeksi vuodeksi. Saavuttuani hostelliin, otin rankan matkustamisen jälkeen kunnon päiväunet. Tein pikaiset huoltotoimenpiteet ja lähdin kaupungille katsomaan ilotulituksia. Ilmeisesti suunnistus ei osunut ihan nappiin, koska tulitukset näkyivät rakennusten takaa toiselta puolelta kaupunkia. Kävelin rantabulevardilla tunnin verran ja menin takaisin majoitukseen. Ei yksin tehnyt mieli muutenkaan käydä ulkona.

Paikallisten mukaan Etelä-Afrikan isoissa kaupungeissa saa olla jo oikeasti tarkkana arvotavaran kanssa, vaikka Etelä-Amerikan blogissani puhuinkin aiheesta huumorilla. Kap kaupungissa lompakko saattaisi kadota huomaamatta, eli kyse olisi rahallisesta tappiosta. Määränpäässäni Johannesbrugissa on isompi mahdollisuus ihan oikeaan painimatsiin.

Rikollisuus oli hyvä syy välttää turhaa liikkumista hostellini lähellä laitakaupungilla, mutta ei bussien metsästäminen helteessä muutenkaan houkutellut. Kerran testasin kaupunkibussia ja toden totta, kaduilla tuli vastaan jos jonkinlaista hiipparia. Muilla kerroilla käytin Uberia. Käytin sovellusta ensimmäistä kertaa ja hyvinhän se toimi. Keskimääräinen hinta hostellilta kaupungilla tai aktiviteetteihin oli kuusi euroa.

Kapkaupunki, Päivä 2 – Tutustuminen kaupungin historiaan

Monessa kaupungissa olen törmännyt ilmaiseen kävelykierrokseen kaupungilla, joiden ylläpito perustuu tippeihin. Siitä huolimatta oppaamme kertoi tekevänsä hommaa vakituisena työnään. Hän esitteli historiallisia paikkoja Kap kaupungin keskustassa.

Kapkaupunki on ollut avainasemassa vuosina 1948-1991 jatkuneen Apartheidin eli rotuerottelun tukikohtana. Muun muassa Johannesburgissa poliittista johtoa vastaan kapinoinut Nelson Mandela kiikutettiin Kap kaupungin edustalla sijaitsevaan Robben-saaren vankilaa, jossa hän vietti suurimman osa 27 vuoden vankeudestaan. Vuonna 1990 hänestä vapautettiin ja hänestä tehtiin Apartheidin päättymisen keulakuva sisällissodan välttämiseksi.

Kapkaupunki, päivä 3 – Patikointia Pöytävuorella

Pöytävuori on kenties Kap kaupungin tunnetuin nähtävyys. Vuori reunustaa keskusta-aluetta pilviharsojen lipuessa hitaasi alas rinnettä. Kävelin vuoren halki Skeleton Corge (Luurankorotko) nimisen patikkareitin. Sekä nousu että lasku olivat hyvin jyrkkiä, mutta keskellä oli nimen mukaisesti tasaista. Yllätyksekseni ylätasanteella oli myös padottuja vesialtaita, vähän kuin pieniä järviä. Aikaa kului ehkä neljä tuntia sisältäen pari harhailua. Näkymät erityisesti kaupungin puolen rinteestä olivat komeat.

Kapkaupunki, Päivä 5 – Viinimaistiaisia ja slummeja

Hostellilla vietetyn päivän jälkeen menin viinikierrokselle, joka sisälsi kyydityksen Stelleboschiin viidelle eri viinitilalle maisteluineen. Alkumatkasta pääsin ensimmäistä kertaa keskustan ulkopuolelle ja näkymä oli mykistävä - negatiivisessa mielessä.

Kuten kävelykierroksen opas sanoi, kansaa ei enää luokitella virallisesti ihonvärin perusteella, mutta luokkaerot näkyvät silti. Toisilla on rahaa ja toisilla ei. Kaupungin keskusta oli suhteellisen siistiä aluetta, mutta jo muutaman kilometrin päässä alkoivat loputtomat hökkelikylät, joissa suuri osa Kap kaupungin suurkaupunkialueen lähes neljästä miljoonasta asukkaasta asuu. Monia asuntoja ei voinut edes sanoa hökkeleiksi – ne olivat epämääräisiä kasoja peltejä peittämässä auringolta.

Tuntui jotenkin teeskentelyltä juoda päivän aikana kahtakymmentä eri viinilaatua oppaanamme toimineen varakkaan viinistä turvonneen valkoisen miehen esitellessä tiloja. Niissä taskuissa raha tuskin saa aikaan muutosta.

Juttelin samassa porukassa olleen etelä-afrikkalaisen naisen kanssa, joka oli asunut yli kymmenen vuotta Lontoossa. Kysyin, haluaisiko hän palata kotimaahansa vielä jonain päivänä. Haluaisi kyllä, erityisesti perheen ja luonnon takia. Etelä-Afrikassa ei vain ole yhtä tasokkaita työpaikkoja. Lisäksi hän myönsikin eurooppalaisen työkulttuurin olevan stressaavaa. Nainen myös totesi, että tasa-arvo Etelä-Afrikassa tuskin korjautuu kokonaan hänen elinaikanaan.

Apartheidin päättymisen jälkeen monet valkoiset lähtivät Etelä-Afrikasta esimerkiksi Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, koska tasa-arvon lisäännyttyä 90-luvulla maitonaamoilla ei ollut enää niin turvalliset oltavat. Jälkikäteen muistin, että olin itse asiassa tavannut Australian Newcastlessa paikallisbussissa miehen, jonka kanssa päädyimme spontaaniin keskusteluun. Hän kertoi olevansa kotoisin Etelä-Afrikasta ja muuttaneensa pois, koska pelkäsi tulevansa murhatuksi kotimaassaan.

Kapkaupunki, Päivä 6 – Lion’s head

Lion’s Head (Leijonan Pää) on Pöytävuoren ohella yksi kaupungin tunnetuista maamerkeistä. Huipulle kiipeäminen näyttää lähes mahdottomalta, mutta se onnistuu mainiosti muutamissa paikoissa olevien tikkaiden ja kahvojen avulla. Missään kohdassa ei sentään koko kehon painoa tarvitse kannatella käsillä, mutta hyvästä yleiskunnosta on hyötyä. Kiipeämiseen kannattaa varata tunti ylös ja saman verran alas.

Kapkaupunki, Päivä 8 – Kiertoajelu Kapin niemimaalle

Toisin kuin yleisesti luullaan, Kapkaupunki ei ole Afrikan eteläisimmässä kohdassa. Kapin niemimaa on rannikon luoteisosassa, eikä Kapkaupunki itse asiassa edes ole tuon 50 kilometriä pitkän niemimaan kärjessä. Tänään oli vuorossa retki syvemmälle niemen kärkeen, joka tunnetaan paremmin Hyväntoivonniemenä.

Jos olet viinien ystävä, olet saattanut törmät Alkon hyllyillä Two Oceans nimiseen tuotteeseen. Nimi tulee siitä, että Kapin niemimaan tienoilla kohtaavat kaksi suurta merta: Atlantti ja Intian valtameri. Vilkaisepa etikettiä ensi kerralla.

Kuvagalleria - Lisää kuvia

Lion’s Headilta kuvattu video, josta näkee kuinka pilvet laskeutuvat Pöytävuorelta alas.

Cape Pointissa kuvattu video, kuinka pilvet muodostuvat.