Paikka, jossa aika on pysähtynyt – Lesotho

3.1.2017 – 29.1.2017

Kerron kolmesta eri retkestä, jotka tein Drakensbergin vuoristossa lähellä Lesothon rajaa. Tämä on viimeinen matkakertomukseni maailmanympärimatkasta. Lento Suomeen lähtee 29.1.2017 Etelä-Afrikan Johannesburgista. Tulevissa postauksissa keskityn kertomaan maailmanympärimatkasta kokemuksena ja esimerkiksi aiheutuneista kuluista.

Osa blogin kuvista on samoilla reissuilla olleen Chris Hansonin ottamia.

Lesotho – Maa, jossa aika on pysähtynyt

Lesotho on suunnilleen Hollannin kokoinen maa, joka on kokonaan Etelä-Afrikan sisällä. Maan historia ulottuu 1900-luvun alkupuolelle, jolloin heimojen väliset sodat ajoivat kansan lopulta asettumaan vuorien ympäröimälle maa-alueelle. Alimman kohdan mukaan mitattuna Lesotho onkin maailman korkeimmalla sijaitseva valtio 1200 metrin minimikorkeudellaan. [Oppaan kertomaa]

Olosuhteet ovat kuin 1800-luvulta. Rahaa ei juuri käytetä, matkat tehdään kävellen tai hevoislla ja asunnoissa ei ole paljon muuta kuin seinät ja katto. Jos lapset haluavat mennä yläkouluun, matka on tehtävä kävellen ja se kestää 2 tuntia yhteen suuntaan. Joissain kuvissa näin, kun paikalliset pyydystivät rottia ravinnokseen.

Yhteisöllisyys näkyy arjessa. Ihmiset vaikuttavat verrattain onnellisilta, vaikka elintaso onkin matala. Heillä on muun muassa käytössään liputusjärjestelmä, jolla taataan kaikille ruoansaanti. Talon katolla oleva punainen lippu tarkoittaa, että ruokaa riittää muille ja valkoinen lippu on merkki ruoan puutteesta.

Amphitheatre hike – Kiipeily mailman toiseksi korkeimmalle vesiputoukselle

Amphitheatre patikkareitti alkaa 2,5 kilometrin korkeudesta ja päättyy 3,1 kilometriin reitin kokonaispituuden ollessa noin 15 kilometriä. Loppuvaiheen jyrkän nousun jälkeen edessä aukesi suuri tasanko, jossa laidunsi suuri joukko lampaita paimenien katsoessa perään. Tasangon halki virtasi pieni puro, joka muuttui jyrkänteen yli pudotessaan maailman toiseksi korkeimmaksi vesiputoukseksi (948 metriä) Venzuelan Angel-putousten (979 metriä) jälkeen [Wikipedia].

Laskeutuminen tehtiin eri puolelta rinnettä. Pystysuoraan seinään oli pultattu ketjutikkaat, joita oli kahdessa kohdassa. Pätkät olivat 10-20 metriä korkeita. Valjaita ei ollut.

Cathedral Peak – Kaikkien patikkaretkien isopappa

Maailmanympärimatkan viimeinen aktiviteetti oli lopulta myös kaikkein rankin. Hyvä niin.

Cathedral Peak patikkareitti on pituudeltaan noin 22 kilometriä ja nousua tulee lähes 1,5 kilometriä huipun ollessa 3005 metrissä. Oman haasteensa aiheutti polttava auringonpaiste ja jalkatarkkuutta vaativat irtokivet. Vastaavan treenin voisi saada aikaan kiipeämällä 5-kerroksisen talon rappuset 100 kertaa ylös ja alas paksu villapaita päällä rullaluistimet jalassa ja siihen kyytipojaksi 20 kilometrin iltareippailu pururadalla.

Reissulla ei ole oikeastaan sattunut mitään merkittäviä vastoinkäymisiä neljän kuukauden aikana. Pientä vatsan vellontaa, viikon kestänyt kevyt flunssa, hostellin varaaminen väärälle päivälle, tunnin viivästyminen eräällä bussimatkalla ja yksi näpistysyritys. Tänään tuli niin ikään tunnin viivästys, kun alkuperäinen opas perui lähtönsä viime hetkellä.

Meitä oli mukana kaksi opasta ja kolme patikoijaa: minä, australialainen ja jenkki. Matka alkoi joen ylityksellä. Opasta ei näyttänyt paljon vaivaavan kenkien kastuminen, joten hän marssi joen yli tuliterissä Converse-kengissään ja jatkoi matkaa muina miehinä.

Melko nopeasti kävi selväksi, että jenkki ei pysisi perässä, sillä hän pysähteli ja puuskutti jatkuvasti. 500 metrin tasaisen osuuden jälkeen aloimme vihjailla, että jos nyt alkaa kone leikkaamaan kiinni niin vuorelle kiipeäminen voisi olla melkoisen haastava tehtävä. Hän jankutti, että kyse on vain ohuesta ilmasta, kun hän asuu meren rannalla. Ikään kuin asian toistaminen olisi tehnyt puolentoista kilometrin noususta helpompaa. Lopulta sovimme, että minä ja aussi jatkamme toisen oppaan kanssa edellä.

Ylös kiipeäminen kesti reilun neljä tuntia. Viimeistä jyrkkää rinnettä emme kiivenneet, sillä se oli oppaan mukaan liian liukas kiipeämiseen sateen jäljiltä. Hän kertoi, että ihmisiä on jopa kuollut livetessään mahdottoman jyrkältä näyttävää seinämää alas. Ylhäällä vietetyn evästauon jälkeen seikkailimme vuorelta alas noin kolmessa tunnissa. Loppumatkasta reidet huusivat armoa ja päässä jyskytti armottoman kuumuuden ja rasituksen jäljiltä. Mutta tulipa tehtyä.