Aloin jouluna lukemaan kirpputorilta ostamaani kirjaa Maailmanhistorian Suuret Löytöretket. Teoksessa käydään läpi jännittäviä seikkailuja, joita toteuttivat muiden muassa Foinikialaiset, Viikingit, Marco Polo, Kolumbus, Livingstone ja niin edelleen.

Kirjan on kustantanut Valitut Palat vuonna 1980.

Useimmista löytöretkistä on kulunut satoja vuosia. Silti yllätyin, kuinka paljon analogioita löysin nykypäivään. Läpi ihmiskunnan historian kestäviä teemoja ovat ihmisen loputon uteliaisuus, suurvaltapolitiikka ja rahoituksen hankkiminen.

Aikaisemmin olen perehtynyt löytöretkiin tappaessani aikaa Australiassa Darwinin kaupungin kirjastossa .

Onko nykyajan huikea kehitystahti silmänlumetta?

Elämäni ensimmäiset 30 vuotta ajattelin sukupolvemme aloittaneen poikkeuksellisen globalisaation, taloudellisen, rauhan ja tieteellisen edistyksen ajan. Ajatus ei ole täysin tuulesta temmattu huomioiden esimerkiksi internetin tuoman mullistuksen ja eurooppalaisesta näkökulmasta Kiinan ja Venäjän näennäisen länsimaistumisen.

Kolme vuotta sitten en olisi mitenkään voinut uskoa kotini lähellä olevan Särkänniemen huvipuiston sulkevan väliaikaisesti globaalin viruspandemian vuoksi. Tai ajatella Euroopan ja USA:n välisen lentoliikenteen pysähtyvän samasta syystä.

Tai kotikaupungistani olevan sama matka sekä Utsjoelle että Venäjän Ukrainassa pomittamille alueille. Puhumattakaan sähkön hinnan kymmenkertaistumisesta ja mahdollisista sähkökatkoista.

Satuin hiljattain kuuntelemaan Helsingin yliopiston Utelias Mieli-podcastin jakson Mitä ihmiset odottivat tulevaisuudelta tuhat vuotta sitten . Tutkijan mukaan on ollut läpi historian tavallista, että kunkin aikakauden ihmiset ajattelevat elävänsä poikkeuksellisia aikoja.

Onkin helppo kuvitella 600 vuotta sitten eläneen eteläeurooppalaisen ajatuksia sen aikaisista löytöretkistä. Portugalilaiset olivat ensimmäisiä pioneereja lähimerialueiden ulkopuolella kartoittaessaan systemaattisesti Afrikan länsirannikkoa. Yhden ihmisiän aikana tehtiin useita uusia aluelöytöjä. On varmasti ollut helppo ajatella maailman mullistuneen sekä hyvässä että pahassa.

Ovatko yhteiskunnat sittenkään muuttuneet suurten löytöretkien ajoista? Entä mitä meillä on vielä löytämättä?

Tieto kulki ennenkin, mutta maailma oli pirstaleinen

Löytöretkistä ja ylinpäänsä historiaa lukiessa käy selväksi, kuinka kehittyneitä sivilisaatiot ovat olleet jo tuhansien vuosien ajan. Egypti, foinikialaiset, Kreikka, Rooma, mongolit, inkat, atzteekit ja niin edelleen.

Internetin aikakaudella on vaikea hahmottaa, kuinka esimerkiksi inkat pystyivät välittämään viestejä satojen kilometrien päähän päivässä. Ei hevosia, ei edes aakkosia. Saapuvat muukalaiset havaittiin jo kaukaa ja viesti oli hetkessä hallitsijan korvissa. Vastaus on yksinkertainen: Lähettien verkosto, jossa yksi ihminen vastaa vain muutaman kilometrien pätkästä.

Sekä tavara ja tieto kulkivat yli kansakuntien rajojen. Siitä huolimatta, että kenelläkään ei ollut näkyvyyttä koko ketjuun, eikä toimintaa organisoitu keskitetysti. Esimerkiksi kreikkalainen tutkimusmatkailija Pytheas sai vasta vuosisatojen kaupankäynnin jälkeen 250 eaa selville etelä-Ranskaan saapuvan tinan alkuperän olevan Englannin Cornwallissa.

Yksittäisen alueen näkökulmasta kauppa ja tiedonvälitys toimi hämmästyttävän hyvin nykyajasta katsottuna. Huomioiden kaikkien mantereiden olleen laajasti asuttuna jo tuhansia vuosia, voidaan löytöretkeilijöiden ansioiksi todeta lähinnä maailmankuvan kokoamisen yhteen.

Rahoituksen hankkiminen vaati oveluutta jo ennen osakeyhtiöitä

Mullistavat keksinnöt ja tunemattomille alueille kohdistuvat löytäretket vaativat selvästi budjetin radikaalia vähättelyä. Kolumbuksen arvio merimatkan pituudesta Intiaan perustui virheellisiin laskelmiin ja oletuksiin.

Rahoittajan mielenkiinnon ylläpitäminen ja positiivisten uutisten välittäminen oli tärkeää. Merimatkoilta tuotiin kasveja, jalokiviä ja jopa paikallisia asukkaita todisteeksi. Vihamielisten heimojen hyökkäyksistä saatettiin jättää kertomatta ja todettiin useimpien olevan myöntyväisiä kääntymään kristinuskoon.

Perussettiä liike-elämästä. Nykyään saamme lukea lehdistä jättimäisistä startup-huijauksista. Näihin on viime aikoina lukeutuneet verianalyysiyhtiö Theranos , kryptovaluuttpörssi FTX ja suomalainen Uros .

Budjettien ylittymistä nähdään suurissa projekteissa jatkuvasti esimerkiksi metro- ja stadionhankkeissa .

Kenties todellisilla luvuilla ja matkakertomuksilla Kolumbuksen Espanjan tuella toteuttamat löytöretket olisivat jääneet toteutumatta. Itse asiassa löytöretkien edelläkävijä Portugali hylkäsi italialaisen Kolumbuksen ehdotuksen ennen Espanjaa, luultavasti paremman maantieteellisen ymmärryksen ansiosta.

Rahoituksen hankkiminen löytöretkille sata vuotta ennen ensimmäisen nykyaikaisen osakeyhtiön perustamista kuulostaa samanlaiselta haavekuvien maalailulta kuin nykyäänkin. Paljon on kiinni siitä, kuinka osoittaa investointien tulevaisuuden hyödyt.

Merimiesten motivointi tärkeää pitkillä laivamatkoilla

Löytöretket olivat riskialtista puuhaa. Portugalilaiset kauppalaivat olivat vastahakoisia kartoittamaan Afrikan rannikkoa etelään 1400-luvulla. He saivat tarvittavan toimeentulon silloin tunnetuilta alueilta.

Afrikan eteläisin kärki löydettiin useiden portugalilaisten kymmenien vuosien aikana tekemien kartoitusmatkojen myötä. Alunperin kahden valtameren rauhaton kohtaamispaikka nimettiin Myrskyjen niemeksi. Pian kuningas uudelleennimesi sen nykyiseen muotoonsa Hyväntoivonniemi. Tällä on täytynyt olla ratkaiseva vaikutus kauppalaivojen motivoimiseksi pitkälle merimatkalle Intiaan.

Kolumbus käytti mitä mielikuvituksellisimpia temppuja toisinaan kapinoivan henkilöstön motivoimiseksi pitkien merimatkojen aikana. Hän esitteli miehistölle vain todellisen lokikirjan väärennöstä saadakseen kuljetun matkan näyttämään todellista pienemmältä. Matikkapää ei ollut hänen vahvuutensa - väärennetty lokikirja on myöhemmin osoittautunut tarkemmaksi kuin piilossa pidetty “todellinen” matkakirjanpito.

Löytöretket olivat systemaattista suurvaltapolitiikkaa

Löytöretket eivät olleet yksilöiden hullunrohkeita päähänpistoja. Ensisijaisesti kyse oli suurvaltapolitiikasta, jota vain päätyivät toteuttamaan vain pakotetut ja seikkailunhaluisimmat.

Kolumbuksen löytäretket mahdollisti mausteiden kova kysyntä Europpassa. Monet eurooppalaiset valtiot halusivat päästä osingoille ja ryhtyivät edistämään löytöretkiä voitonkiilto silmissä. Espanja halusi päästä mukaan Portugalin hallitsemaan kisaan ja pestasi Kolumbuksen 8 vuoden prosessin päätteeksi.

Luonnollisesti maa-alueista ja reiteistä syntyi erimielisyyksiä, jossa kukaan ei halunnut jäädä kakkoseksi. Jo ennen ajanlaskun alkua merenkävijäkansa foinikialaiset ottivat haltuunsa Gibraltarin salmen liikenteen. Kaksi tuhatta vuotta myöhemmin Kolumbuksen löytöretkien aikoihin Portugali ja Espanja kiistelivät Kanarian saarista ja Itä-Intiasta eli Väli-Amerikasta.

Samanlaista suurvaltapolitiikka nähdään jatkuvasti Itämerella, tai vaikkapa USA:n ja Kiinan nahistelussa vaikutusvallasta Taiwanissa.

Tunnetilat hirmutekojen ajureina

Muutama perustunne tulee jatkuvasti esille löytöretkien tarinoissa.

Ehkä ensimmäinen ajuri on jonkinlainen ahneuden ja uteliaisuuden yhdistelmä. Painotuksesta riippuu, kuinka verinen lopputulos oli.

Uteliaisuus voidaan nähdä tärkeänä positiivisena vaikuttimena, joka sai lähtemään merten taakse. Kuitenkin resurssit ja alueiden hallinta aiheuttivat muissa kansakunnissa ja heimoissa katkeruutta. Miksi he saavat kaiken ja me jäämme ilman? Silloinkin, kun ketään ei kohdeltu kaltoin.

Muiden katkeruus synnytti voittajissa pelkoa. Mitä kakkoseksi jääneet mahtaa punoa? Lopputuloksena oli usein hallitsevan osapuolen voimakeinot hieman etukäteen, ettei haastaja pääse mukaan peliin. Kierre oli valmis.

Ahneus ilman merkittäviä suhdekiemuroita aiheutti itsessään veristä jälkeä. Väli- ja Etelä-Amerikkaa valloittaneiden espanjalaisten konkistadorien motiivi vaikutti olleen sairaalloinen kullanhimo. Mikään ei ollut pyhää rikkauksien haalimiseksi.

Vastaavia tunnetiloja nähdään esimerkiksi työpaikoilla harmittomammissa asiayhteyksissä. Palkankorotuskierroksilla ja johtajien tuolileikeissä.

Merkittävät edistysaskeleet tapahtuvat yli sukupolvien

Löytöretkeilijät olivat kirjavaa sakkia, vaikka paremmista oloista tulevat olivat yliedustettuna. Hyvä perhetausta auttoi retkikuntien järjestämisessä sekä suhteiden että rahoituksen osalta. Sopivasta koulutuksestakin oli epäilemättä hyötyä.

1200-luvulla 200 vuotta ennen Kolumbusta elänyt Marco Polo ei lähtenyt ihmeelliselle 24 vuotta kestäneelle Aasian matkalleen tyhjästä. Polon isä ja setä olivat edistäneet Idän kauppaa jo vuosia ja luoneet yhteensattuman kautta suhteen silloisen maailman mahtavimpaan hallitsijaan Kublai-Kahniin.

Toki Marco oli nopeaälyinen, pohjattoman utelias ja epäilemättä rohkea. Silti tarinan syntyminen vaati vähintään kaksi sukupolvea.

Tämä tulisi muistaa nykypäivän sosiaalisen median aikakaudellakin. On mahdotonta arvioida saavutuksia tuntematta taustoja. Monet meistä menestyvät, koska ovat startanneet elämään pieneltä etumatkalta.

Tutkimusmatkailijat eivät pääseet lokoisille eläkepäiville

Löytöretkeilijöiden tavoite oli sekä löytää jokin uusi tarunhohtoinen alue että rikastua. Molemmat toteutuivat harvoin.

Kolumbus kuoli väsyneenä ja sairaana pian neljännen matkansa jälkeen. Kateellinen kilpailija teloitti Tyynen valtameren ensimmäisenä nähneen Balboan . Kapinoiva miehistö jätti nykyisen New Yorkin alueen kartoittaneen Hudsonin jäätymään Arktiselle alueella. Ensimmäisen maailmanympäripurjehduksen tehneen retkikunnan kapteeni Magalhaes kuoli Filippiiniläisten nuoliin.

Britti Francis Drake palasi voitokkaalta maailmanympäripurjehdukseltaan kolmen vuoden jälkeen ehjin nahoin. Hän osti espanjalaislaivoista napatulla ryöstösaalilla valtavan kartanon ja olisi voinut jäädä viettämään eläkepäiviä rikkaana ja kuuluisana. Veri veti kuitenkin merille, jossa hän myöhemmin kuoli punatautiin.

Psykologia sodankäynnin aseena

Suorituskeskeisessä ja faktoihin nojaavassa länsimaisessa yhteiskunnassa unohtuu helposti psykologisen vaikuttamisen merkitys.

Espanjalaiset konkistadorit saattoivat valloittaa tuhansien intiaanisotureiden suojaamia kaupunkeja parin sadan hengen voimin. Apuna olivat intiaaneille tuntemattomat aseet ja hevoset. Vaikutus ei ollut vain sotilaallinen, sillä jo hevosten jylhä olemus, aseiden pauke ja sotahuudot saattoivat karkottaa intiaanit ennen varsinaisten taisteluiden pääsemistä käyntiin.

Muistan Islannin reissultani vastaavan psykologisen tempun Borgarvirkin kalliolinnoituksen opastauluista. Valloittajat olivat piirittäneet pientä linnoitusta jo pitkään ja asukkaiden ruokavarat alkoivat loppua. Nälkäkuolmena partaalla motissa olevat heittivät viimeisillä voimillaan piirittäjiä ruokavaraston viimeisellä verimakkaralla. Piirittäjät uskoivat linnalla olevan vielä runsaasti ruokavarantoja ja purkivat saarron.

Harva löytö tai keksintö on täysin uusi

Suurin osa tutkimusmatkoilla tehdyistä löydöistä, havainnoista tai keksinnöistä ei ollut täysin uusia. Maa-alueista kiersi jo epämääräisiä tarinoita ja toisaalta paikkaliset yleensä oliva perillä eurooppalaisille tunemattomista alueista.

Australian ja Uuden-Seelannin alueella pyörinyt James Cook ei keksinyt kronometriä tai keripukin hoitoa, mutta hänen järjestelmällisen johtamisen ansiosta ne nousivat suureen tietoisuuteen.

Aina ei tarvitse tehdä todella poikkeuksillisia ja uniikkeja asioita jäädäkseen historiaan. Asian tekeminen entistä tehokkaammin, uusi sovellustapa tai asian tunnetuksi tekeminen voi riittää.

Lähihistoriasta iPhone lienee hyvä esimerkki. Steve Jobs ei keksinyt puhelinta tai edes kosketusnäyttöä. Mutta hän kääri ne niin houkuttelevaan pakettiin, että loppu on historiaa.

Tutkimusmatkoilla oli selkeä tavoite, mutta hyödyt arvaamattomia

Löytöretket ja tutkimusmatkat olivat huolellisesti valmisteltuja. Niillä oli selkeä päämäärä ja tavoite. Tunnetuimmat liittyivät uusien merireittien löytämiseksi Euroopasta Intiaan. Myöhemmin sisämaissa jokireittien löytäminen oli tärkeää.

Monia aiemmin tuntemattomia alueita ja reittejä löydettiin vahingossa. Tunnetuimpana tietysti Amerikka, johon Kolumbus saapui yrittäessään päästä Intiaan. Nykyisen New Yorkin alueen löysi Hollannin palkkaaman brittiläisen Hudsonin johtama retkikunta, joka oli alunperin matkalla etsimään koillisväylää Barentsin merellä.

Usein matka tyssäsi jonkinlaisiin haasteisiin ja leiripaikoista alkoi muodostua siirtokuntia. Siirtokuntien tavoitteena olikin krisinuskon levittämisen ohella hyödyntää paikallisia resursseja. Etelä-Amerikassa hopeaa ja kultaa, Kanadassa majavan nahkoja. Vaikka alkuperäisenä tavoitteena olivat mausteet, eivät hallitsijat varmasti pahastuneet näistäkään resursseista.

Mitä ovat nykypäivän löytöretket?

Vastaavia kunnianhimoisia hankkeita tarvitaan nykypäivänäkin. Jos tutkimusmatkoja ajatellaan jatkumona, tällä hetkellä kohteena lienevät erityisesti avaruus ja maan ja merien syvyydet.

Muista innovaatoista fuusivoiman ja kvanttitietokoneiden käytännön hyötyjä voidaan mahdollisina ja jopa todennököisenäomana elinaikanani.

Vaikka näissäkään ponnistuksissa alkuperäiset päämäärät eivät toteutuisi, saatamme löytää jotain uutta ja yllättävää. En voi olla ajattelematta, mitä vallankumouksellisia asioita ihmiskunta ei ole vielä löytänyt.

Internetissä tulee tuon tuostakin vastaan epäilyttäviä väitteitä. Sinkki parantaa flunssan! Kuulostaa naivilta. Mutta niin kuulosti varmasti sekin, että pieni määrä hedelmien C-vitamiinia parantaa merimiehiä vaivanneen keripukin .