Nelipäiväisen työviikon vaikutukset palkkaan

Tässä jaksossa käsitellään neljän päivän työviikon vaikutuksia palkkaan.

Otetaan juttuun esimerkkihenkilöksi 5 000 euron kuukausipalkkaa tienaava IT-osaaja. Nelipäiväisestä työviikosta bruttopalkkaa maksettaisiin siis viidennes vähemmän eli 4 000 euroa.

Nettotuloihin 500 euron lovi kuukaudessa

Esimerkkihenkilön bruttotulot putoaisivat nelipäiväisessä työviikossa 1 000 euroa kuukaudessa. Lomarahat huomioiden bruttotulojen lasku olisi vuositasolla 12 500 euroa.

Nettotulot puolestaan laskevat karkeasti 6 000 euroa vuodessa eli 500 euroa kuukaudessa. Toisin sanoen vain noin puolet bruttotuloista. Veroprosenttien haarukointiin on käytetty tätä taulukkoa .

Näin ollen esimerkkihenkilön avainluvut ovat seuraavat:

* Sisältää lomarahat, eli puolikas kuukausipalkka

Laskelmissa ei ole huomioitu sosiaaliturva- ja eläkemaksuista saatavaa hyötyä.

Progressiivinen verotus tekee lisävapaasta kannattavaa

Marginaalivero tarkoittaa tienatusta lisäeurosta napattavaa veroa. Saadessasi 100 euron palkankorotuksen 50 euroa haihtuu veroihin ja palkan sivukuluihin. Ja toisaalta 100 euron bruttopalkanalennus köyhdyttää lopulta vain 50 euroa.

50 prosentin marginaaliverosta syntyy yleinen ajatusharha, että bruttotulojen laskiessa 20 % nettotulot laskevat vain 10 %. Tasaverotuksessa (jota Suomessa siis ei ole) sekä brutto- että nettotulot laskisivat aina 20 %.

Todellisuudessa esimerkkihenkilön nettotulot laskevat nelipäiväisessä työviikossa 15-16 % bruttotulojen laskiessa 20 %. Nelipäiväinen työviikko on tämänkin laskelman perusteella suhteellisen edullinen diili palkansaajalle.

Ylimääräisellä vapaapäivällä 1 000 euron säästöt vuodessa

Yksi alkuperäisistä väitteistäni oli, että voisin kompensoida menettämäni palkkatulot paremmilla taloutta ja terveyttä edistävillä valinnoilla.

Esimerkiksi näin:

Omalla kohdallani merkittävin säästökohde olisi parin viikottaisen ulkona syödyn lounaan korvaaminen kotona tehdyllä ruoalla. Aiemmin on tullut käytyä keskimäärin jopa 4 kertaa viikossa noin 12 euron lounaalla.

Ylimääräinen vapaapäivä voisi tarjota paremmat edellytykset vaikkapa ison makaronilaatikkosatsin kokkaamiseen.

Pieniä säästöjä voisi tulla kehohuollosta, jos muutaman vuosittaisen hierontakerran voi jättää väliin. Tällä hetkellä en käytä merkittävästi aikaa elintarvikkeiden hintavertailuun, joka voisi mahdollistaa pysyvät kulusäästöt.

Muutamalla pienellä toimenpiteellä voisi säästää 1 000 euroa vuodessa.

Lisätuloja 3 000 euroa vuodessa oman yrityksen projekteilla

Omalla yrityksellä tehtävien töiden kate ja veroprosentti ovat huomattavasti palkkatöitä houkuttelevammat.

Esimerkiksi yksi Power BI-raportti tai ohjelmistokoulutus hintaan 1500 euroa + ALV voisi viedä pari työpäivää.

Lisähyötynä pienen liikevaihdon yritys saa pitää 24 prosentin suuruisen arvonlisäveron niin sanotun alarajahuojennuksen ansiosta .

Yrityksen tuloverosta ja edullisista osingoista syntyy yhteensä vain vajaa 30 prosentin verorasite. Palkkatöissä jo 3 500 euron kuukausittaisista bruttotuloista lähtien maksetaan korkeampaa prosenttia veroja ja sivukuluja.

Jos ajatellaan yrityksen arvonlisäveroedun ja maksettavan tuloveron karkeasti kumoavan toisensa, jäisi esimerkkiprojektista mainittu 1500 euroa kouraan. Tosin tämän realisointi omalle tilille tapahtuu osakeyhtiön kautta pitkällä aikavälillä.

Voidaan kuitenkin ajatella, että pari pientä projektia vuodessa kartuttaa henkilökohtaista varallisuutta 3000 euroa.

Sivutoiminen yrittäjyys tuo vapautta

Sivutoimisessa yrittäjyydessä parasta on, että oma talous ei ole siitä riippuvainen. Jos selviää laskuista, ei sinänsä ole väliä tuottaako panostus nyt vai 10 vuoden päästä.

Jos tulosta ei tule, on menettänyt vain aikaansa. Sekään ei ole katastrofi, jos pitää siitä mitä tekee. Ja tuli rahaa tai ei, oppiminen on aina arvokasta!

Laskennalliset nettotappiot vain 7 euroa per työtunti

Yhdistetään esimerkkihenkilön palkka arvioihini säästöistä ja sivutuloista.

Nettotulojen menetys nelipäiväisessä työviikossa oli 6 000 euroa vuodessa. Kuluja olisi mahdollista karsia 1 000 euroa ja lisätuloja hankkia 3 000 euroa. Voidaan ajatella, että neljän päivän työvikkoa on 2 000 euron investointi omaan vapauteen:

-6000 + 3000 + 1000 = -2000

Jos työviikkoja on vuodessa 47 huomioiden 5 vuosilomaviikkoa, tuottaa nelipäiväinen työviikko vastaavasti 47 vapaapäivää lisää. Otetaan reilu varmuusvara ja sanotaan että oman yrityksen työt vievät 10 päivää vuodessa. Nelipäiväinen työviikko toisi siis 37 vapaapäivää vuoteen:

52 - 5 - 10 = 37

Yksi vapaapäivä viikossa aiheuttaa siis noin 54 euroa menetettyä nettotuloa. Kahdeksan tunnin työpäivälle jyvitettynä menettää siis noin 7 euroa nettoa per tunti.

Laskennallisen lopputuleman voisi tiivistää näin:

Tekemällä viisipäiväistä työviikkoa neljän päivän sijasta voisi tienata nettona 7 euroa tunnissa enemmän.

Toisin sanoen työviikon viidennen päivän tuoma nettotulo on suhteellisen pieni.

Epävarmuutta laskentaan aiheuttaa arkipyhien huomiointi nelipäiväisen työviikon järjestelyssä ja vaikutuksesta palkkaan.

Palkkaluokan ja veroprosentin vaikutus nelipäiväisen työviikon kannattavuuteen

Ajatellaan, että esimerkkihenkilön kuukausipalkka nousisi 6 000 euroon osaamisen kehittyessä. Tällöin nelipäiväinen työviikko aiheuttaisi tonnin suuremmat tulonmentykset kuin 5 000 euron kuukausipalkalla.

Toisaalta palkankorotuksen jälkeen tilille kilahtaa nelipäiväisessä työviikossa lähes saman verran kuin viisipäiväisessä työviikossa vanhalla palkalla. Asian voi nähdä monesta vinkkelistä.

Suomen uuden hallituksen kaavailemien veronkevennysten myötä käteen jäisi muutamia satasia aiempaa enemmän käteen. Tämä parantaisi palkkatyön houkuttelevuutta suhteessa omaan yritykseen.

Suuremmissa palkkaluokissa ero viisipäiväisen ja nelipäiväisen työviikon nettopalkoissa alkaa olla euroina merkittävä. Silloin kompensoivan säästölähteen tai sivubisneksen löytäminen alkaa olla hankalaa.

Laskelma voi siis keikahtaa parilla muutoksella nopeastikin viisipäiväistä työviikkoa suosivaksi.

Yllätyksiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksesta talouteen

Tein esimerkkilaskelman ennen nelipäiväisen työviikon aloittamista. Nyt kahden kuukauden jälkeen voin arvioida hieman todellisuutta.

Säästäminen ei ole tuottanut merkittäviä hyötyjä. Tämä kertoo ehkä myös siitä, että menopuoli on ollut hyvin hanskassa. Suurempi potentiaalia on tulopuolella.

“Teveydenhoitokuluni” eivät ole laskeneet. Esimerkiksi hieronnassa on tullut käytyä entiseen tahtiin, hartiat menevät jumiin jo neljässä päivässä. Hyvinvointi on kyllä parantunut unen, ruokavalion ja sosiaalisen aktiivisuuden kautta, mutta se ei ole realisoitunut lompakon puolelle lyhyellä aikavälillä.

Elintarvikekuluista karsiminen on käytännössä ollut vaikeaa. En ole valmis tinkimään laadusta. Säästöt ovat olleet korkeintaan marginaalisia.

Ulkona lounastelut ovat vähentyneet jonkin verran, vaikka ei minusta mitään Michelin-kokkia ole kuoriutunut. Voidaan todeta, että kokoaikaisen IT-työntekijän kannattaa ennemmin panostaa ammatilliseen osaamiseen kuin ruoanlaittoon.

Aikaa on jäänyt enemmän sijoitusten optimointiin. Pelkästään säästötilien vertailu tulee tuottamaan välittömän satojen eurojen hyödyn vuositasolla.

Pari oman firman kautta tyrkyllä ollutta projektia peruuntui. Toisaalta ajankäyttöön ja sivubisneksen skaalautuvuuteen on tullut uusia ideoita, jotka voivat maksaa itsensä takaisin viivellä.