30.11.2016 – 14.12.2016

Uudessa-Seelannissa oli sentään auto vuokrattuna ja matkakaveri tiedossa. Nyt olin totaalisen yksin. Suunnitelmia ei taaskaan ollut ja kone laskutuisi muutaman tunnin kuluttua Argentiinan itärannikolla sijaitsevaan Buenos Airesiin. En puhunut kieltä. Ei tuttuja koko mantereella.

Maailmanympärimatkan reitti yksinkertaistettuna tähän mennessä: Suomi - Australia - Uusi Seelanti - Argentiina.
Maailmanympärimatkan reitti yksinkertaistettuna tähän mennessä: Suomi - Australia - Uusi Seelanti - Argentiina.

Buenos Aires – Betonia ja ihmisvilinää

Mieltä lämmitti hieman lukemani “tieto” argentiinalaisten kohtuullisesta englannin osaamisesta. Kone laskeutui. Valmistauduin perusprosessin suorittamiseen: hae laukku, nosta käteistä, bussi hostellille, ruokaa kaupasta ja nukkumaan. Hain laukun hihnalta ja menin kysymään pankkiautomaatin sijaintia.

- Que?

Jahas.

Aika nopeasti kävi selväksi, että englantia on turha yrittää puhua töykeydestään tunnetuille buenosairesilaisille. Bussipysäkki löytyi melkoisen suunnistuksen jälkeen. Sain odottaa helteessä reilun tunnin. 10 kilometrin bussimatka sokkeloisessa suurkaupungissa kesti niin ikään puolisentoista tuntia.

Olin tietysti kauhuissani kävellessäni pimeydessä kohti hostellia. Kaikkihan tietävät, että Etelä-Amerikassa työskennellään kaivoksissa 16-tuntista päivää vuolemassa hopeaa espanjan kuninkaalle. Töistä lähtiessään he sitten ryöstävät ja mukiloivat muutaman turistin. Suunnilleen tätä tasoa suomalaisten mielikuvat maanosasta ovat.

Seuraavana päivänä uskaltauduin kävelylle. Pidin kaksin käsin kiinni repusta. Selvisin takaisin hostellille. Ehkä tämä ei olekaan niin turvaton paikka? Välttämällä huonomaineisia alueita, pimeällä liikkumista ja arvotavaroiden yletöntä esittelyä pärjää hyvin. Todennäköisemmin Helsingin Puistolassa saa turpaansa kuin täällä. Kokemusta on.

Tämä kaide oli luultavasti kiinnostavin näkemäni asia Buenos Airesissa.
Tämä kaide oli luultavasti kiinnostavin näkemäni asia Buenos Airesissa.

Buenos Airesissa ei ollut konfliktia meneillään, mutta usein vaarojen laajuudesta saa väärän käsityksen median perusteella. Esimerkiksi Hong Kongissa oli mielenosoituksia ollessani siellä vaihto-opiskelemassa syksyllä 2014. Tässä raporttini Hong Kongista. Suomenkin uutisissa oli valtavat jutut aiheesta , mutta tosiasiassa tapahtumat sijoittuivat yhden metroaseman ympärille ja protestointi oli pääosin passiivista. Loukkaantuneet olivat vapaaehtoisesti menneet alueelle. Muutama rajunnäköinen kuva vammoista lähti leviämään sosiaalisessa mediasssa, mikä oli enemmän osa hongkongilaisten nuorten propagandaa kuin totuus vallitsevasta tilanteesta.

Lue mediaa kriittisesti. Voihan jotain sattua, mutta ei sitä kannata hysteerisesti pelätä.

Takaisin asiaan. Buenos Aires oli mielestäni tylsin kaupunki, jossa olen käynyt. Liian paljon ihmisiä ja betonia. Mutta sitä kautta lentoyhteydet kulkevat Etelä-Amerikkaan Brasilian Sao Paulon ja Chilen Santiagon ohella. Vietin Buenos Airesissa kolme päivää, jossa ajassa kerkesin myös piipahtaa lautalla Uruguayn puolella.

Lautta Buenos Airesista Colonia Del Sacramenton kaupunkiin kesti vain tunnin.
Lautta Buenos Airesista Colonia Del Sacramenton kaupunkiin kesti vain tunnin.

Bariloche – Se mikä ei tapa, vituttaa

Piti valita seuraava kohde. Bussimatka Buenos Airesista luononkauniiseen Barilcoheen kesti 24 tuntia, eikä bussista luonnollisesti poistuttu kertaakaan. Mutta matka meni yllättävän kevyesti musiikkia ja podacsteja kuunnellen. Läppäri on muuten hyvä vara-akku kännykän lataamiseen!

Bussilla Buenos Airesista Barilochen kautta El Chalteniin. Eli tässä jaksossa käsiteltävä reitti.
Bussilla Buenos Airesista Barilochen kautta El Chalteniin. Eli tässä jaksossa käsiteltävä reitti.

Barilochessa halusin ottaa rauhassa ja viihdyin siellä viikon. Kävin tekemässä pari patikkareissua ja hengailin kaupungilla. Hostellin henkilökunnan johdolla tutustuin Etelä-Amerikkalaisen kulttuurin kenties hauskimpaan ilmentymään: mateen .

Mate on teetä muistuttava juoma, johon lisätään päivän mittaan kuumaa vettä termarista ja jonkinlaisia puruja valtavasta pussista. Matea voidaan juoda yksin tai pelata arkielämään sulautuvana ”seurapelinä”, jossa on tietty etiketti ja säännöt. Joku saattoi esimerkiksi tarjota täysin kasuaalisti busskuskille hörpyn omasta matestaan hypätessään kyytiin.

Suomen versiossa joku varmaan tarjoaisi napsun jallua lähikaupan myyjälle hakiessaan purkin maitoa.

Näköala - Circuito Chico, Bariloche, Argentiina. Barilochen uljaissa maisemissa kelpaa liikkua luonnossa.
Näköala - Circuito Chico, Bariloche, Argentiina. Barilochen uljaissa maisemissa kelpaa liikkua luonnossa.

Lähikaupasta puheen ollen, viimeistään tässä vaiheessa matkaa alkoi mennä hermo paikalliseen toimintakulttuuriin. Kaupan kassa oli kuin torikokous. Kuulumisia vaihdettiin pitkään ja hartaasti. Jokainen tuote analysoitiin huolellisesti ennen kassaan rekisteröintiä. Suurena loppuhuipennuksena rahat laskettiin moneen kertaan ja mahdollisimman hitaasti. Ehkä kutsuttiin viereisen kassan Marjattakin katsomaan upeasti kypsynyttä kevätsipulia.

Joku voisi sanoa, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Mutta minä sanon että se mikä ei tapa, vituttaa. Ja se ei ole pelkkä vitsi. Voin tottua hetkellisesti esimerkiksi kuumaan ilmastoon, mutta ei auringon paisteessa patsastelu silti kivaa ole. Ehkä ikäviin asioihin osaa kokemusten myötä valmistautua paremmin, mutta ei niille immuuniksi tule.

El Chalten – Patikoijan paratiisi

Saavuttuani Barilocheen oli vielä epäselvää, jatkanko etelään vai pohjoiseen. Hostellin ilmoitustaululta bongatut maisemakuvat jylhistä Andien vuorista vaikuttivat siinä määrin, että päätin painua syvemmälle eteläiseen Patagoniaan.

Tässä vaiheessa oli myös tehtävä ratkaisevia päätöksiä loppureissun aikatauluista. Tein suunnitelman jatkaa Etelä-Amerikan eteläkärkeen asti ja lentää vuodenvaihteessa seuraavalle mantereelle Rio de Janeirosta. Nämä päätökset asettivat raamit matkasuunnitelmilleni.

Bussimatka El Chalteniin kesti Barilochesta 28 tuntia. Matkan edetessä tiet muuttuivat koko ajan kapeammiksi. Reilun vuorokauden köröttelyn jälkeen loikkasin bussista ulos jalat puuduksissa, silmänaluset greipin kokoisina. Nukkuminen oli haastavaa näillä matkoilla.

Vasta saapuessani ymmärsin, kuinka merkittävä patikointikohde oli kyseessä. Sympaattinen pikkukylä oli rakennettu keskellä tyhjää Patagoniaa palvelemaan turismia.

Majoituin ennalta varattuun hostelliin, kuten aina. Olin ajatellut tulevien kolmen päivän aikana tehdä vain jonkun pikku lenkin kylän lähimaastossa, koska liian pitkät kävelyt ovat mielestäni tylsiä.

Juteltuani hostellin respanpitäjän kanssa tovin, vakuutuin kerkeäväni vielä samana päivänä ravistelemaan pohkeet vetreiksi patikkapolulla. No, mikäs siinä. Lenkkarit jalkaa ja menoksi.

20 kilometriä myöhemmin olin takaisin hostellilla, mutta näkymät olivat palkitsevat.

Lago Torre-kävely, El Chalten, Patagonia, Argentiina.
Lago Torre-kävely, El Chalten, Patagonia, Argentiina.

Toisena päivänä herätessäni ajattelin tarvitsevani lepoa rankan urakan jälkeen. Olin rikki. Mutta ihmismieli yllättää. Säätiedotuksen mukaan viimeisenä (kolmantena) päivänäni El Chaltenissa sataisi, joten nyt saattoi olla viimeinen mahdollisuuteni käydä tutustumassa alueeseen.

Ei muuta kuin sämpylät reppuun ja menoksi taas. Vaan enpä tiennyt, mitä oli edessä.

Jatkuu seuraavassa osassa…

Kuvagalleria

Pihvi ja ranskalaisia Buenos Airesissa toisena iltana. Tilausprosessi epsanjaksi oli pitkä ja raskas, mutta olen lopputuotteeseen tyytyväinen.
Pihvi ja ranskalaisia Buenos Airesissa toisena iltana. Tilausprosessi epsanjaksi oli pitkä ja raskas, mutta olen lopputuotteeseen tyytyväinen.
Colonia del Sacramento, Uruguay. Vuorkasin pyörän ja rullailin pitkin kaupunkia. Jos ei halua Uruguayn leimaa passiin, niin ei kannata turhaan vaivautua.
Colonia del Sacramento, Uruguay. Vuorkasin pyörän ja rullailin pitkin kaupunkia. Jos ei halua Uruguayn leimaa passiin, niin ei kannata turhaan vaivautua.
Katu Buenos Airesin bussiaseman vieressä. Kuva ei edusta keskimääräistä näkymää, sillä kaupungissa oli myös paljon siistimpiä alueita.
Katu Buenos Airesin bussiaseman vieressä. Kuva ei edusta keskimääräistä näkymää, sillä kaupungissa oli myös paljon siistimpiä alueita.
Buenos Airesista Barilocheen. Tätä se oli 24 tuntia.
Buenos Airesista Barilocheen. Tätä se oli 24 tuntia.
Bussiruokaa - Buenos Airesista Barilocheen. Argentiinassa kaikki ruoka on erittäin vahvasti sokeroitua. Bussissa tarjottu iltapala olikin pullaa ja kakkuja.
Bussiruokaa - Buenos Airesista Barilocheen. Argentiinassa kaikki ruoka on erittäin vahvasti sokeroitua. Bussissa tarjottu iltapala olikin pullaa ja kakkuja.