Sivutoiminen yrittäjyys - Toiminimestä osakeyhtiöön

Perustin loppuvuodesta 2020 osakeyhtiön nimeltä Yet Another Data Agency Oy. Tässä kirjoituksessa esittelen taustat omistamani osakeyhtiön perustamiselle sivutoimista liiketoimintaani varten.

Täältä löytyy aikaisempi kirjoitukseni toiminimellä yrittämisestä päätoimisen palkkatyön ohessa.

Osakeyhtiötoimintani alkutaipaleella väärinymmärrykset ovat mahdollisia. Suunnitellessasi sivutoimisen osakeyhtiön perustamista suosittelen tarkastamaan olennaiset asiat vielä kertaalleen itse.

Ansiotulojen marginaaliveroprosentti herättää pohdinnan sivutoimisesta osakeyhtiöstä

Sivutoimisen yritystoimintani liikevaihto on vaihdellut muutamista satasista muutamaan tuhanteen euroon vuodessa. Ensimmäisen kerran pohdin osakeyhtiön perustamista sivutoimisiin liiketoimiini melko pian aloitettuani vakituisessa työpaikassa 2017.

Syksyyn 2020 asti toimin yrittäjänä toiminimen kautta, eli sivubisnesteni tulosta verotettiin kuten palkkaa. Sivutoimisen toiminimen verotusta kannattaa ajatella kuten palkankorotusta: Eli paljonko tienatusta lisäeurosta menee veroja?

Veronmaksajien kuvaajien perusteella taulukoin yksinkertaistetusti marginaaliveroprosentit vuodelle 2021 ilman työnantajan sivukuluja:

Suuntaa-antava taulukko marginaaliveroprosenteista. Toisin kuin työnantajan myöntämästä palkankorotuksesta, toiminimen tuloksesta saa verotuksessa yrittäjävähennyksen . Palkasta menisi myös noin 8,5% muita sivukuluja kuin veroja, joita toiminimellä ei tarvitse miettiä pienellä liikevaihdolla.

Todelliset luvut saat veroprosenttilaskurilla laskemalla verojen määrän sivutoimisen yrittäjätulon kanssa ja ilman. Verolaskurissa oleellinen laatikko palkkatulojen lisäksi on “Ennakkoveron alaiset ansiotulot”.

Päätyöstä saadut tulot merkittäisiin Palkat ja luontaisedut-laatikkoon ja toiminimen arvonlisäveroton tulos kohtaan Ennakkoveron alaiset ansiotulot.

Omalla kohdallani karkeasti 40% toiminimen tuloksesta meni verottajalle toiminimellä toimittaessa. Tämä tuntui paljolta varsinkin, kun sijoitin raskaasti verotetut eurot heti uudelleen.

Toiminimiyrittäminen oli kuitenkin niin tuttua ja hallinnollisesti vaivatonta, että en nähnyt järkeväksi kiirehtiä osakeyhtiön perustamisessa.

YEL sivutoimisen yrittäjän osakeyhtiössä

YEL-lyhenne tarkoittaa yrittäjän eläkevakuutusta. Jos YEL ei ole tuttu käsite, täältä löytyy tietopaketti.

YEL-vakuutuksen joutuu ottamaan niin sanotun työtulon ylittäessä noin 8000 euron rajan. Työtulo on summa, jonka yrittäjä maksaisi ulkopuoliselle vastaavasta työstä. Työtulo ei ole suoraan sidoksissa liikevaihtoon tai tulokseen.

Kuitenkin toiminimellä yrittäessäni minulle jäi mielikuva, että usein liikevaihto katsottaisiin melko suoraviivaisesti työtuloksi. Oli tulkinta oikea tai ei, pidin 8000 euron liikevaihdon rajaa yhtenä rajapyykkinä kohti osakeyhtiön perustamista.

YEL ei ole ihan pieni kustannus. Se olisi 24,1% työtulostani. Jos ajatellaan että olisin ylittänyt YEL-velvollisuuden rajan toiminimelläni, olisin ensin maksanut 24,1% YEL:iä ja jäljelle jäävästä osuudesta yli 40% ansiotuloveroa. Myynnistä olisi lohjennut 55% pois.

Jos oletetaan sekä liikevaihdon, tuloksen että työtulon olevan 8000 euroa, käteen jäisi enää 3600 euroa.

YEL-maksu pienentää yrityksen verotettavaa tulosta. Tämä ei tietenkään paljon lämmitä, mikäli YEL-maksulle ei saa mitään vastinetta.

Jos maksaisin YEL-maksun minimin eli noin 1 900 euroa vuodessa 67 vuoden eläkeikääni asti, eläkkeeni kasvaisi noin 400 eurolla kuukaudessa. Ottaen huomioon että olisin maksanut YEL-maksuja 40 vuoden aikana yhteensä 76 000 euroa minun tulisi elää 82-vuotiaaksi päästäkseni omilleni.

82-vuotiaana en olisi siis saanut vielä mitään tuottoa YEL-sijoitukselleni. Kuulostaa huonolta diililtä. Varsinkin, kun elinajanodotteeni näyttäisi olevan 71 vuotta.

YEL-maksun ollessa pakollinen myös sivutoimiselle yrittäjälle, maksun voi käytännössä välttää vain pitämällä työpanoksensa riittävän alhaisena.

En edes tiedä, antaisiko YEL sivutoimiselle yrittäjälle juurikaan sosiaaliturvaa. Joissakin tapauksissa päinvastoin. Joutuessani lomautetuksi tai irtisanotuksi päätoimisesta palkkatyöstäni saisin piennettyä, eli niin sanottua soviteltua päivärahaa sivutulojeni takia. Vaikutusta voi testata työttömyyskassojen ansiosidonnaisen päivärahan laskureilla .

TE-toimiston tulkitsessa yritystoimintani päätoimiseksi en saisi ansiosidonnaista päivärahaa lainkaan. Riski ei vaikuta kovin suurelta tämän Yrittäjien artikkelin mukaan, koska olen tehnyt palkkatöissä aina täyttä päivää ja yritystoimintani on jatkunut sivutoimisena jo pitkään.

Mieluiten pidän sivutoimisena yrittäjänä työtuloni alle YEL-alarajan niin pitkään kuin mahdollista, en maksa YEL:iä, enkä siten ole oikeutettu yrittäjän sosiaalietuuksiin.

Kuka päättää YEL-velvollisuudesta?

YEL-maksujen laiminlyönnistä on luvassa tuntuvat rapsut . Siksi halusin selvittää juurta jaksain, kenellä on työtulon määrittämiseen viimeinen sana.

YEL-velvollisuuden noudattamista valvoo Eläketurvakeskus . Keskus tekee tarkastuksia ja pyytää tarvittaessa lisäselvityksiä. Mikäli näkemykset ovat riittävän eriävät yrittäjän kanssa, yrittäjä voidaan pahimmassa tapauksessa pakkovakuuttaa. Tämän jälkeen työtulon vahvistaa valittu työeläkelaitos (Ilmarinen, Elo, Varma tms). Ja tässä vaiheessa ne sanktiot tulisi mukaan.

Aloitin arvioimalla omaa työtuloani.

Työeläkelakipalvelun tarjoamista tilastoista nähdään, että tietotekniikkapalveluiden tehtävien korkeimmassa palkkaluokassa keskivuosiansio on 64 000 euroa. Olettaen vuodessa olevan 1724 työtuntia YEL-rajana olevalla 8000 euron työpanoksella saisi työntekijän isollakin palkalla noin 200 tunniksi.

Eli teen alle 200 tuntia töitä vuodessa niin kaikki on hyvin? Tavallaan…

Soitin Eläketurvakeskukseen ja kysyin, voidaanko YEL-työtuloni varmistaa etukäteen. Näin ei tarvitsisi jatkuvasti miettiä mahdollista valvontapuhelua.

Veikkaan nimittäin, että tänä vuonna YEL-alarajan ylittävä liikevaihtoni, 100% omistusosuus yrityksestä ja 90% tuntumassa pyörivä liikevoittoprosentti saattaisivat herättää valvovan elimen tarkastushalut. Todellisuudessa työmääräni ja sitä myötä työtuloni jäävät maltillisiksi tulojen muodostuessa enimmäkseen hyväkatteista provisiota, jotka eivät ole sidottu työtunteihini.

Eläketurvakeskukselta ei vahvistusta työtuloilleni tullut. Tarkastus tulee jos tulee. Heidän mukaansa arviota työtulosta voisi kysyä työelälaitoksesta. Soitin yhteen niistä. En saanut arviota, mutta useita vakuutustarjouksia kylläkin.

Soitin uudestaan Eläketurvakeskukseen. Miten se pakkovakuutusprosessi nyt oikeasti menee? Saanko minä laskea sen työtulon vai tekö sen lopulta päätätte?

Kuulemma asia hoidetaan yhteisymmärryksessä, jos YEL-tarkastuspyyntö tulee. Lopputulemani on, että omasta työmäärästä ja työtulosta kannattaa pitää huolellisesti kirjaa, jolloin voi perustella omat laskelmansa mahdollisen tarkastuksen yhteydessä.

Sivutoimisen osakeyhtiön verosuunnittelu - palkan maksaminen

Osakeyhtiön tuloksesta maksetaan 20% tuloveroa , joka tunnetaan myös nimellä yhteisövero.

Jos yrityksen kaiken rahan maksaa palkkana itselleen, osakeyhtiö ei tee voittoa eikä maksa tuloveroa.

Valitettavasti henkilökohtaisessa verotuksessa tilanne on tässä tapauksessa suunilleen sama kuin sivutoimisella toiminimellä: Marginaaliveroprosentti karkaa jälleen pilviin. Palkan mukana maksetaan myös eläkemaksut ja muut sivukulut.

Päätoimisena yrittäjänä olisi järkevää maksaa 30 000 - 40 000 euroon asti palkkaa juurikin siksi, että palkka vähentää yrityksen verotettavaa tulosta. Tämän jälkeen osingon maksaminen on tietyissä tapauksissa verotehokkaampaa. Optimipisteestä löytyy paljon laskelmia netistä.

Yksi vaihtoehto olisi makuuttaa kertynyttä rahaa yrityksen tilillä ja maksaa palkkaa itselleen vasta, jos ryhtyy jonain päivänä päätoimiseksi yrittäjäksi. Palkan maksaminen omasta sivutoimsiesta osakeyhtöistä saattaisi olla verotuksellisesti erityisen edullista myös jäädessään työttömäksi palkkatyöstään, koska kalenterivuoden palkkakertymää voisi tällöin säätää sopivaksi.

Jälkikäteen hoksasin heikon kohdan rahan kerryttämisessä ja palkan maksamisesta vasta myöhempinä vuosina. Tilikauden yli säilötyistä voitoista menee se 20% tulovero, toisin kuin saman tilikauden aikana maksetusta palkasta. Pohdintaa jatkettuani ongelma korjaantuu sellaisina vuosina, kun palkkaa maksetaan enemmän kuin firma tekee tulosta tappioiden verovähennyksen ansiosta.

Osinko sivutoimisesta osakeyhtiöstä

Osakeyhtiö voi maksaa myös osinkoa . Verosuunnittelun kannalta olennaista on osakkeiden matemaattinen arvo, käytännössä yhtiöön kertynyt varallisuus. Käsitellään nyt vain alle 150 000 euron varallisuutta yrityksessä ja oletetaan omistajan vuosittaisten pääomatulojen jäävän alle 30 000 euron .

Osingon maksaminen edellyttää, että yritys on tehnyt voittoa. Ja voitosta lähtee pois se 20 prosentin tulovero.

Jos yrityksellä on 11 000 euroa liikevaihtoa ja 1 000 euroa kuluja, on voitto 10 000 euroa. 20% tuloveron jälkeen jäljellä on 8 000 euroa jaettavaksi osinkoina. Voidaankin ajatella, että osinkoja on verotettu kertaalleen jo ennen niiden jakamista.

Ensimmäisen vuoden jälkeen verottajan käyttämä termi “osakkeiden matemaattinen arvo” olisi 8000 euroa, sillä taseeseen ei ole kertynyt muuta omaisuutta kuin käteistä. Tästä ensimmäinen 8%, eli 640 euroa, on niin sanottua halpaa osinkoa. Siitä maksettaisiin vain 7,5% vero. Koska tuloksesta maksettiin jo 20% tuloveroa, kokonaisprosentti on 26% laskukaavalla:

1-(1-0,2)\*(1-0,075) = 0,26 = 26%

Tämä veroprosentti olisi jo varsin siedettävä. Silti “halpojen” osinkojen veroprosentti on suurempi kuin esimerkiksi 3100 euroa kuussa tienaavalla mediaanipalkkaisella suomalaisella , jolta verottaja lohkaisee kaikkiaan noin 20% siivun. Sivukulujen kanssa menetykset mediaanipalkasta olisivat hieman halpoja osinkoja isommat.

Halpojen osinkojen maksaminen omistajan henkilökohtaiselle tilille on tavattoman hidasta. Menisi 9 vuotta, ennen kuin puolet summasta olisi saatu siirrettyä omalle tilille.

Entäs yrityksen 8% nettovarallisuuden ylittävät osingot? Niistä 75% on ansiotuloverotuksen alaista. Kun jälleen huomioidaan että osingoista on maksettu jo ensin yrityksen 20% tulovero, näiden “kalliiden osinkojen” veroaste karkaa jälleen reilusti yli 40 prosenttiin.

Verojen välttelyä ei siis ole tehty helpoksi. Hyvä niin.

Sijoittaminen sivutoimisen osakeyhtiön kautta

Rahoja ei siis verotuksellisesti kannata maksaa turhaan ulos osakeyhtiöstä. Toisaalta rahojen ei kannata maata osakeyhtiön tilillä tuottamattomana ja inflaation armoilla.

Itseäni kiinnostaisi vaihtoehto, jossa nostan vain halvat osingot ja sijoitan kassaan jääneet rahat joko listattuihin tai listaamattomiin yrityksiin.

Ensimmäinen ajatukseni oli avata tili Nordnetiin ja sijoittaa ylimääräiset rahat edullisiin ETF-rahastoihin pienillä kuluilla. Sijoitustilin avaaminen yritykselle ei periaatteessa vaikuta erilaiselta yksityishenkilön asiakastiliin verrattuna.

Yrityksen kautta pörssiin sijoittaminen näytti vaativan PRH:n myöntämän LEI-tunnuksen . Tunnuksen rekisteröinti ja ensimmäisen vuoden maksu arvonlisäverottomana on 70 euroa, jonka jälkeen uusiminen vuodeksi kustantaa 30 euroa.

Sain sen käsityksen, että LEI-tunnus tarvitaan vain kaupankäyntiin, ei sijoitustuotteiden hallussapitoon. Tämä tarkoittaisi, että tunnuksen voi passivoida maksutta, jos osakeyhtiö pitää taukoa pörssituotteiden ostoista ja myynneistä. PRH:n materiaaleista jäi epäselväksi, veloitetaanko uudelleenaktivoinnista 70 vai 30 euron maksu.

Lisäksi sijoituspalvelu voi periä erinäisiä kuluja ja omalle osakeyhtiölleni sijoitustoiminta kasvattaisi myös kirjanpitokuluja.

Sijoitustoiminnan kannattavuutta täytyykin vielä pohtia, mutta se olisi nollatuloksellakin kiinnostavaa oppimisen kannalta.

Passiivisessa rahastosijoittamisessa tulisi vielä huomioida tuloverolain (TVL) ja elinkeinoverolain (EVL) soveltaminen kirjanpidossa. Ymmärrykseni aiheesta on rajallista, mutta tulkintani mukaan vuodesta 2020 eteenpäin osakeyhtiö voi tehdä verovähennyksiä myös passiivisesta indeksisijoittamisesta. Aiemmin laaja vähenysoikeus koski vain selkeästi riskipitoista pääomasijoitustoimintaa harjoittaneita yhtiöitä.

Listaamattomien yhtiöiden osakkeiden osto- ja myynti ei olisi yhtä joustavaa, mutta voisi parhaassa tapauksessa tarjota suuren yleisön ulottumattomissa olevia sijoituskohteita. Olennaista olisi sijoittaa sen verran maltillisia summia, että panostuksia voisi tehdä useampaan firmaan riskin hajauttamiseksi.

Rahojen nostaminen sivutoimisesta osakeyhtiöstä luontoisetuina

Luontoisetuja ovat esimerkiksi lounasetu, liikuntaetu, puhelinetu, autoetu ja polkupyöräetu. Mielestäni tämä verottajan kuvaus tiviistää parhaiten etujen hyödyntämisen sivutoimisen yrittäjän kohdalla:

Osakeyhtiön osakkeenomistaja ja henkilöyhtiön osakas voivat saada palkkaa omistamastaan yhtiöstä. Siten he voivat saada yhtiöstään myös luontoisetuja. Luontoisetujen saaminen ei edellytä rahapalkan nostamista. Omistamansa yhtiön lukuun työskentelevän osakkeenomistajan tai osakkaan yhtiöltään saamat tavanomaiset luontoisedut arvostetaan luontoisetupäätöksen mukaisesti, jos etuja on käsitelty asianmukaisesti palkkatulona kirjanpidossa ja edut on ilmoitettu tulorekisteriin palkkatietoilmoituksella.

Koska toiminimiyrittäjä ei maksa itselleen varsinaisesti palkkaa, luontoisedut ovat mahdollisia vain osakeyhtiön kautta toimivalle yrittäjälle. Mikäli ajattelin asian oikein, kulut olisivat yrityksen tuloveron verran (20%) pienemmät verrattuna palveluiden maksamiseen henkilökohtaiselta tililtä.

Saan palkkatyöni kautta jo lounasedun ja puhelinedun, joten näitä en ole edes harkinnut ottavani oman yrityksen kautta.

Liikunta- ja polkupyöräedusta sen sijaan olin kiinnostunut. Vaikka niiden maksaminen ei edellytä palkan maksamista, täytyisi luontoisedut ilmoittaa samaan tapaan kuin palkat . Tästä koituisi kuukausittain sen verran kuluja kirjanpitäjälle, että hyöty sulaisi pois.

Luontoisedut verotetaan niin sanotun nautintaperiaatteen mukaisesti, eli silloin kun palvelu käytetään. Tämän takia luontoisetujen palkkailmoitusta ei ymmärrykseni mukaan voi niputtaa esimerkiksi kerran vuodessa tehtäväksi.

Työntekijän palkkaaminen sivutoimiseen osakeyhtiöön

Työntekijämäärää pidetään usein yrityksen tai johtajan menestyksen mittana.

Itselläni sivutoimisen yritystoiminnan tavoite on tällä hetkellä tehdä kiinnostavia juttuja matalalla riskillä ja hankkia sivutuloja, ei kasvattaa firmaa keinolla millä hyvänsä.

Työntekijän palkkaaminen ei todellakaan tarkoita, että kaiken työn voisi ulkoistaa tekemättä itse mitään. Olen teettänyt pari pientä Excel-projektia työntekijällä, ja näissä tapauksissa perehdytys on vienyt yhtä kauan kuin työn tekeminen olisi itseltäni vienyt. Avainroolissa on jälleen pitkäjänteisyys.

Yrittäjällä on vastuu työntekijöistään, eikä tätä osa-aluetta voi hoitaa vasemmalla kädellä. Sinänsä investoisin yrityksen tuloja mielelläni työntekijöiden palkkoihin, mutta kokonaisuuden kannalta palkkaaminen toimisi paremmin kokoaikaisella jatkuvuuteen tähtäävällä yrittäjällä.

Omassa tapauksessani siirtyminen toteuttajasta myyntikanavaksi on ratkaissut pahimman skaalautuvuus- ja ajankäyttöongelman. Esimerkiksi kaikki Excel-työt teetän alihankintana. Pipedrive-asiakastietojärjestelmän osalta konsultoinnissa keskityn konsultoiniin sen sijaan että ottaisin itse työn alle laajoja teknisiä toteutuksia.

Yhteistyökumppanin hankkiminen ei ole itsestäänselvyys, mutta sopivan aisaparin löytyessä kuvio voi toimia todella jouhevasti.

Käytännön asiat siirryttäessä toiminimestä sivutoimiseen osakeyhtiöön

En erikseen lopettanut toiminimeni y-tunnusta. Omassa tapauksessani vastuita tai kuluja ei tule ilman liiketoimintaa. Osakeyhtiöllä on oma y-tunnus, eikä sillä ole kytköstä toiminimeeni.

Toiminimeni kirjanpidon teettäminen tilitoimistolla maksoi noin 200 euroa vuodessa. Osakeyhtiöllä tämä kulu voi nousta helposti 500 euroon. Neuvottelin alennusta siinä tapauksessa, että liikevaihto jäisi pieneksi.

Verojen ilmoitusjakson voi asettaa sekä toiminimellä että osakeyhtiöllä vuoden mittaiseksi liikevaihdon jäädessä alle 30 000 euron.

Arvonlisäveron alarajahuojennus on sivutoimiselle yrittäjälle merkittävä etu. Myyntien ja ostojen arvonlisäverojen erotuksen saa ALV-velvollisena pitää kokonaisuudessaan 15 000 euroon asti ja 30 000 euroon asti osittain molemmissa yhtiömuodoissa. Eli jos yrityksellä ei ole kuluja ja liikevaihto pientä, tulee tästä arvonlisäveron suuruus eli mukavat 24% lisää viivan alle.

Osakeyhtiön perustaminen oli kohtuullisen helppoa PRH:n palvelussa, vaikka jotkin lomakkeen sanamuodot vaativat hieman tulkintaa ja googlettelua. En sijoittanut yritykseen alkupääomaa, koska tiesin liikevaihtoa tulevan jo pian tilille. Hallituksen varajäsen löytyi lähipiiristä.

Toiminimeni pankkitili oli tavallinen käyttötili verkkopankissa. Osakeyhtiöllä on käytännössä oltava maksullinen yritystili. Omani kustantaa 13 euroa kuukaudessa.

Vielä toiminimellä yrittäessäni keskustelin erään liiketoiminnan osa-alueen myymisestä toiselle yritykselle. Sopimusasioiden ja verosuunnitelun kannalta näin selkeimmäksi, että tällainen tilanne hoidettaisiin toteutuessaan osakeyhtiön kautta.

Osakeyhtiö yksin vai kaverin kanssa?

Meillä oli kaverini kanssa jonkin verran yhteistä liiketoimintaa, ja pohdimme toimintaa saman osakeyhtiön alla. Näin molempien ei tarvitsi hoitaa velvoitteita ja hallinnolliset kulutkin puolittuisivat.

Tämä ajatus osoittautui haastavaksi käytännön syistä.

Molemmilla oli jonkin verran myös täysin omaa liiketoimintaa, joten omistusosuuksista ja osingonmaksuista ja vastuista sopiminen ei olisi aivan yksiselitteistä. Tilanne olisi helpompi, jos kaikki raha maksettaisiin ulos palkkana suoraan henkilökohtaiseen työpanokseen perustuen.

Kun molemmilla on omat osakeyhtiöt, voi tehdyt työt laskuttaa joustavasti toisen yritykseltä. Lopulta päädyin myös kaverini yhtiön osakkaaksi pienellä omistusosuudella. Tätä varten määrittelimme huolellisesti vastuut ja odotukset molemmin puolin.

Vaikka kahden osakeyhtiön järjestelyssä syntyy ylimääräisiä kuluja ja vaivaa yrityksen velvoitteiden hoitamisesta, oma osakeyhtiöni saa jonkin verran verohyötyä aiemmin mainitusta ALV-alarajahuojennuksesta .

Palkkatyö vai oma osakeyhtiö?

Jos liiketoiminta luistaa, miksi en sitten hyppäisi päätoimiseksi yrittäjäksi?

Mielestäni päätoiminen yrittäjyys ei itsessään ole tavoittelemisen arvoinen asia. Luultavasti arkeni, vapauteni tai palkkani ei muuttuisi merkittävästi, jos tekisin nykyistä asiantuntijatyötäni oman yrityksen kautta riskit huomioiden.

Palkkatyössä voin keskittyä tuottavaan asiantuntijatyöhön 100-prosenttisesti. Vaikka korvaus yrittäjänä olisi isompi, menisi osa ajasta hallinnollisiin asioihin.

Luultavasti pyrkisin päätoimisena yrittäjänäkin löytämään tiimin, johon sitoutuisin isoksi osaksi työajastani. Omiin työtapoihini sopii, että teen työtä samassa ympäristössä hieman pidemmän aikaa. On stressaavaa vaihtaa projektia jatkuvasti.

Näen, että nykyisen kaltaisissa työhtetävissäni työsuhteen muodolla on yhä vähemmän merkitystä. Jos osaaminen on kohdillaan, uskoisin pystyväni työllistymään useimpiin tehtäviin oman yritykseni kautta niin halutessani.

Selkeimmän hyödyn yrittäjyys tarjoaisi palkkatyöhön verrattuna, mikäli lähtisin määrätietoisesti ja kasvuhakuisesti kehittämään selkeää tuotetta tai palvelua. Tällaisia aihoita voi löytää jo yritykseni pääsivulta, mutta näen palkkatyöni toistaiseksi mielekkäämpänä sitoutumiskohteelta esimerkiksi osaamisenkehittämisen kannalta.

Yhteenveto sivutoimisesta yritystoiminnasta osakeyhtiön kautta

Sysäyksen sivutoimisen osakeyhtiön perustamiselle antoi sivutulojen korkea verokustannus.

Huolellisella asioiden selvittämisellä osakeyhtiön byrokratia tai velvoitteet eivät juurikaan poikkea toiminimestä. Lisäkuluja tulee lähinnä maksullisesta pankkitilistä ja osakeyhtiön tilinpäätöksestä.

Muutaman tuhannen euron liikevaihdolla en voi automaattisesti suositella siirtymistä toiminimestä osakeyhtiöön sivutoimisena yrittäjänä. Tekemieni laskelmien ja kokonaisuuden pohtimisen myötä toiminnan jatkuvuus ja pitkän aikavälin tavoitteet osoittautuivat olennaisimmiksi asioiksi.

Sivutoimisessa liiketoiminnassani oli jo sen verran säännöllistä tuloa, että osakeyhtiön perustaminen vaikutti järkevältä siirrolta tuleville vuosille.

Filosofiani on aina ollut, että tällaisia juttuja kannattaa kokeilla, jos ei hirveästi ota turpiin. Suhtaudunkin sivutoimiseen osakeyhtiööni ennen kaikkea oppimiskokemuksena, jossa tienestien odotusarvo on plusmerkkinen.