Joskus tuntuu, että markkinointipanostusten ohella siinä ei ole mitään logiikkaa, millainen kirja pääsee myyntilistojen kärkeen. Gretchen Rubinin The Happiness Project on periaatteessa päiväkirja hyvin tavallista perhe-elämää viettävän äidin sapattivuodesta. Hyvin kirjoitettu, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen.

The Happiness Project-kirjan yhteenveto lyhyesti

Gretchen Rubin on aikanaan lakia opiskellut nainen, joka elättää nykyään itsensä kirjailijana. Hän päätti pitää vuoden taukoa työelämästä tehdäkseen itsestään onnellisemman. Elämän perusasiat olivat mallillaan, mutta tavoitteena oli tehdä itsestä vielä onnellisempi. Rubin jakoi vuoden loogisesti kahteentoista kuukauden jaksoon. Joka kuukaudelle oli oma teemansa. Suurin osa tarinoista liittyy tavalliseen perhe-elämään, jonka vuoksi painotan hänen äitiyttään. Kuukausien teemat olivat seuraavat:

  • Tammikuu: Energisyys
  • Helmikuu: Parisuhde
  • Maaliskuu: Työ
  • Huhtikuu: Vanhemmuus
  • Toukokuu: Vapaa-aika
  • Kesäkuu: Ystävät
  • Heinäkuu: Raha
  • Elokuu: Kiitollisuus
  • Syyskyy: Kirjan kirjoittaminen
  • Lokakuu: Mindfulness eli tietoinen keskittyminen
  • Marraskuu: Asenne
  • Joulukuu: Kaikki aiemmat kuukaudet yhdessä

Teemat lähellä arkea

Teemat olivat hyvin lähellä arkea. Esimerkiksi parisuhdekuukautena tavoitteena oli nalkuttaa vähemmän aviomiehelle. Tärkeintä oli henkilökohtainen oppimisprosessi, ei niinkään yhden totuuden löytäminen.

Tämän tyyppisissä kirjoissa esiintyy usein hyödyllisiä viitekehyksiä, joista lukija voi tehdä oivalluksia itsestään tai jostakin ilmiöstä. Itselläni mieleen jäi luokittelu siitä, onko ihminen tyytyjä vai maksimoija valintoja tehdessään. Tyytyjä koittaa päästä helpolla ja valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Maksimoija taas vertailee päänsä puhki yrittäessään löytää parasta mahdollista vaihtoehtoa. Tunnistin itseni välittömästi maksimoijaksi. Mietin, että joissakin asioissa ruuvia voisi tosiaan kääntää pari kierrosta löysemmälle.

Kuuntelin kirjan äänikirjana Amazon Audible sovelluksella.