Olen kärsinyt viimeisten kolmen vuoden aikana merkittävistä jaksamisvaikeuksista. On ollut ahdistusta, unettomuutta ja uupumusta.

Tämä on avausjakso blogisarjasta Työuupumus uran alussa.

Kirjoitukset on omistettu sekä työuraansa aloittaville nuorille että kaikille unettomia öitä viettäville.

Työuupumuksesta kirjoittaminen pelottaa

En ole ikinä jännittänyt blogikirjoituksen julkaisemista näin paljon. Samalla en ole kokenut koskaan yhtä tärkeäksi jakaa kokemuksiani.

Uupumusjaksoni pahin vaihe kesti noin 1 vuoden ja arkea selvästi haittaava jakso 2 vuotta. Ei ole väärin sanoa, että tuona aikana en ollut kontrollista jaksamisestani. Vihdoin 3 vuoden jälkeen esimerkiksi nukkuminen ja liikunnan harrastaminen on normalistoitunut.

Olen monta kertaa aiemminkin halunnut kirjoittaa työuupumuksestani. Nyt on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun aidosti koen olevan oikea hetki.

Miksi kirjoitan työuupumuksesta?

Ensisijaisesti haluan kirjoittamalla selventää työuupumuksen syyt itselleni. Mikä on mennyt vikaan ja mitä voin tehdä toisin?

On aika saattaa tämä luku päätökseen ja jatkaa eteenpäin.

Pahimman uupumuksen aikana eniten voimaa antoivat spontaanit keskustelut muiden vastaavaa kokeneiden kanssa. Ne hetket antoivat valoa pimeisiin hetkiin ja auttoivat tarpomaan eteenpäin.

Jokaisen vastaavan keskustelun jälkeen ajattelin, että työuupumus on yksinkertaisesti liian tärkeä aihe vaiettavaksi. Toivon kirjoitusteni tarjoavan vastaavia jaksamisen pilkahduksia niitä tarvitseville.

Tiedän, että meitä on paljon.

Mistä työuupumukseni johtui?

Työuupumukseen ei aina ole yhtä selkeää syytä. Oma tapaukseni sopinee parhaiten kategoriaan yliyrittäminen.

Nuorena työntekijänä ylisuorittamiseen sortuu helposti. Ei ole vertailukohtia, ei tiedä paljonko jaksaa ja mihin kannattaa suostua. Voi olla vääriä oletuksia työn luonteesta.

Entä missä määrin oma uupumukseni johtui päätoimisesta työstä ja mikä vapaa-ajan projekteista? Oliko tietty toiminta syy työuupumukseen vai uupumuksen aiheuttama ilmentymä?

Tällaiset kysymykset saavat kyseenalaistamaan omaa identiteettia. Kokemus on haasteista huolimatta ollut todellinen tutkimusmatka omaan mieleen.

Yksi uupumistarina tuhansien muiden joukossa

Koko uupumusjaksoni ajan tiedostin, että minulla on kaikki hyvin. Kiinnostava työ, ei konflikteja ihmissuhteissa, rahaa elämiseen ja terveys läpitunkevaa uupumusta lukuunottamatta hyvä.

Missä ongelma? Minähän selvisin lyhyellä sairauslomalla ja näytin suurimman osan ajasta hyvinvoivalta ja aikaansaavalta.

Tarinani ei ole poikkeuksellinen.

Omastakin lähipiiristä löytyy huomattavasti hankalampia elämänjaksoja. Se ei silti poista tosiseikkaa, että olin uupunut.

Väsymys on se makea tunne, kun meinaat lauantai-iltana torkahtaa telkkarin ääreen maha täynnä pitsaa. Uupumus on kokonaisvaltainen lamaannuttava olotila. Et pysty tekemään mitään hyödyllistä, mutta et myöskään nukkumaan.

Minulla oli esimerkiksi yli vuoden jakso, kun en nukkunut normaalisti. Pystyin suunnittelemaan päivän ohjelman vasta aamulla tiedettyäni, mitä jaksan päivän aikana tehdä. Usein jouduin perumaan menoja vielä iltapäivälläkin.

Tilanteen jatkuttua kuukausia en voinut tietää, palaisinko vielä entiselleni.

En kaipaa päänsilityksiä. Kerron omat kokemukseni ja sillä sipuli.

Työuupumus-blogisarjan tulevat kirjoitukset

Alustavan suunnitelman mukaan kerron ensin oman työuupumustarinani vaihe vaiheelta. Liikkeelle lähdetään liian myöhään havaitsemistani työuupumuksen varoitusmerkeistä. Tämän jälkeen kerron mitkä työtehtävät aiheuttivat stressiä, miten tilannetta hoidettiin työpaikalla ja millaisia ajatuksia uupumuksen aikana päässä liikkui.

Haluan korostaa, että minulla ei ole mitään hampaankolossa nykyistä tai entisiä työnantajiani kohtaan. Sama pätee työkavereihin, esimiehiin ja johtoon.

Myöhemmissä kirjoituksissa käsittelen työuupumusta ilmiönä. Tähän osastoon menee esimerkiksi opinnoista työelämään siirtyminen, ilmiön laajuudesta puhuminen ja konkreettiset ajatukset nuoren työntekijän työnhallinnan parantamiseksi.

Koska blogisarjan aiheena on työuupumus, pidätän oikeuden aiheiden muutoksiin tai sarjan keskeyttämiseen ajankäyttöni sitä vaatiessa. Enkä varsinkaan pidä kirjoittamisen kanssa mitään kiirettä!