Työuupumustarinani osa 2. Konsultointiprojekti projekti Kiinaan ja ahdistudiagnoosi työterveydestä.
Juoksulenkit jäävät kesken
Työupumukseni tunnistettavat oireet olivat alkaneet helmikuussa 2018. Jaksamiseni kohentui hiljalleen saman kevään aikana.
Siitä huolimatta oli pitkiä jaksoa, jolloin en jaksanut harrastaa liikuntaa.
Edellisen kesän Cooper-projektissani tein juoksuharjoituksen vaivatta neljä kertaa viikossa. Nyt saatoin jättää juoksulenkin kesken, koska hyydyin niin totaalisesti.
Kaikki eivät toki harrasta säännöllistä liikuntaa, mutta itselleni se on ollut aina normaali osa arkea. Tuntui, että minulle itsestäänselvä asia oli viety pois.
Tarjousprosessi konsultointiprojektista Kiinaan
Toukokuussa 2018 alkoi prosessi, jossa loiva myönteinen kehitys otti takapakkia. Vähänpä taas osasin arvioida jaksamistani.
Tiimimme sai mahdollisuuden tehdä tarjous kolmen kuukauden konsultointiprojektista Kiinassa toimivalle asiakkaalle. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, koska työt ulkomailla olivat kiinnostaneet jo pidempään.
Projektin valmistelu Suomessa oli hektistä. Viisumihakemuksia, Skype-puheluita, tarjouksen viimeistelyä ja vanhan projektin paketointia. Paljon avoimia kysymyksiä.
Projektin toteutus Shanghain valoissa
Kesäkuun alussa lento laskeutui Shanghaihin maanantaiaamuna kello 7 paikallista aikaa. Uni ei ollut maistunut koneessa. Ilmeisesti valitsin taksin sijaan sokkeloisen metroreitin kaupungin halki kiinalaisen projektipäällikön suosituksesta.
Tietenkin olin hieman myöhässä sovitusta. Useamman sekavan puhelun jälkeen löysin asiakkaan toimistolle. Nappasin voileivän kioskista ja suuntasimme hämyiseen neuvotteluhuoneeseen.
Heti ensimmäisistä keskusteluista lähtien oli selvää, että projekti ei tulisi olemaan helppo. Projektipäällikkö oli kenties odottanut neuvotelleensa 26-vuotiaan keltanokan sijaan hieman varttuneemman data-asiantuntijan kanssa.
Jo ensimmäisenä päivänä kävimme sangen kiivassanaisen debaatin projektin sisällöstä, mitä nyt kumpikaan toisen englanninkielestä ymmärsi.
Paine tuloksille oli kova kiinalaisen työkulttuurin mukaisesti. Tämä ei tietenkään tarkoittanut, että työnohjaus olisi ollut erityisen korkeatasoista. Esimerkiksi laitteiden huoltoanalyyseja varten saamassani datassa vikakuvaukset olivat ainoastaan kiinaksi.
Kesän aikana kävin vielä toisen kerran Kiinassa. Loppuosan työskentelin Suomesta - enimmäkseen yksin kesälomakauden vuoksi. Kerkesin itsekin pitää pari viikkoa lomaa kesän aikana.
Uupumusoireet uusiutuvat kesän jälkeen
Kiinan projekti oli rankka aikaerorasituksen, osittain lykätyn kesäloman ja yksinäisen puurtamisen vuoksi.
Korostan lähteneeni projektiin omasta aloitteestani. Tiesin projektin vaativaksi jaksamistilanteeni kannalta. Näin kiinnostavasta tilaisuudesta vain oli vaikea kieltäytyä. Mainittakoon, että tämä ei todellakaan ollut tyyppillinen projekti työnantajalleni.
Karuista kokemuksista huolimatta en osaa sanoa, millaisen neuvon antaisin menneisyyden itselleni. Olihan kokemus.
Elokuun alussa aloin taas oireilemaan samoin kuin helmikuussa. Olin töiden jälkeen kuoleman väsynyt, ja epäilin kaikkia mahdollisia sairauksia ja puutostiloja.
Samoihin aikoihin jouduin myös vääntämään erään sivutoimisen yritykseni kautta tehdyn projektin laskutuksesta, joka söi osaltaan voimia.
Uupumusta se taas oli.
Paniikkihäiriöitä alkoi jälleen esiintyä työstettyäni projektin loppuosuutta Suomesta. Kaveriporukan mökkireissulla olin kuin haamu. Jälleen tiesin, että kaikki on hyvin, mutta en pystynyt vaikuttamaan fyysiseksi muuttuneeseen ahdistuksen tunteeseeni.
Epätoivoa lisäsi se, että olin ottanut terveydentilassani puoli vuotta takapakkia. Välillä mietin, palaudunko enää entiselleni.
Työuupumus johtaa sairauslomaan
Eräänä maanantaina menin viimein työterveyteen pyytämään sairauslomaa. Enää ei kiinnostanut, jäisikö projekti kesken tai tuntisinko poissaolosta huonoa omatuntoa.
Eniten halusin tietää, kuinka vakavia oireeni ovat muihin verrattuna? Olin kuullut lähipiiristä tarinoita yli kuukauden sairauslomista.
Lääkäri teki kartoitutksen tilanteestani lyhyellä kyselyllä. Oireeni viittasivat ahdistukseen. Tämä kirjattiin diagnoosiksi viikon mittaiseen sairauslomatodistukseen. Työuupumus ei nimittäin ole sairaus, jonka perusteella sairauslomaa voisi myöntää.
Olo oli helpottunut. Lääkäri kuitenkin huomautti ahdistusoireiden palaavan, mikäli olosuhteet eivät muuttuisi.
Minusta tämä oli järkevä ajattelutapa isommassakin kuvassa. Ei juurisyyt omassa tapauksessani katoaisi loputtomilla sairauslomilla tai lääkityksillä.
Lääkärikäynnin jälkeen menin kotiin, hankin Netflix-tunnukset ja makasin seuraavan viikon sängyssä. Lepäsin ja pysähdyin ensimmäistä kertaa aikoihin.
Ilmoitin asianosaisille olevani viikon sairauslomalla, eikä kukaan kysellyt enempää. Töihin palattuani viimeistelin projektin ja oli aika siirtyä eteenpäin.
Seuraava jakso
Seuraavassa jaksossa Työuupumus-blogisarjassani tarkastellaan tilanteen kehittymistä kahden vuoden takaa tähän päivään.
Kirjoita uusi kommentti
Nimi näytetään muille. Sähköpostia ei julkaista. Lisää tietosuojasta.