Lääkärin oivallus ja työpaikan vaihtaminen - Työuupumustarinani tähän päivään

Työuupumustarinani osa 3. Uupumukseni käsittely tiiminvetäjän kanssa. Lääkärin oivallus liikunnasta. Työpaikan vaihtaminen.

Töihin sairauslomalta - Uupumusta käsitellään esihenkilön kanssa

Viikon mittainen sairauslomani ajoittui loppukesään 2018. Huomasin näännyttävän uupumuksen ja ahdistuksen muuttuvan sairausloman aikana tavalliseksi väsymykseksi 2018. Uni maistui selvästi aiempaa paremmin.

Kävimme uupumustani läpi esihenkilön ja tiiminvetäjän kanssa töihin palattuani. Koin, että tulin hyvin kuulluksi. Yksi johtopäätöksistä oli, että minun kannattaisi tehdä töitä tiimin kanssa yksintyöskentelyn sijaan.

Sairausloman jälkeen oli hyvin erikoinen parin viikon jakso. Kehoni reagoi palautumiseen olotilalla, joka tuntui välillä kevyeltä humalalta. Eräänä iltana aloittaessani hampaiden pesun piti olla tarkkana, että en alkaisi harjata purukalustoa tahnatuubilla.

Syksyllä 2018 uuteen projektitiimiin

Olin edelleen usein työpäivän jälkeen väsynyt ja työviikon lopussa erityisen poikki. Toisinaan saatoin herätä maanantaina pirteänä töihin, mutta jo puolen päivän kohdalla alkoi tehdä tiukkaa. Ei ihan normaalia.

Olin silti tyytyväinen, että nyt pääsin suomalaiselle asiakkaalle tehtävään projektiin vakiintuneen tiimin kanssa. Tilanteessani asetelma toi kaivattua vakautta arkeen.

Jälkikäteen ajateltuna projekti ei sittenkään ollut niin selkeä. Joka aamu oli pieni epävarmuus työn tuloksista ja seuraavista askeleista. En kokenut kaipaamaani “työn imua”, vaikka aihe oli kiinnostava.

Liika into ja treeni kostautuu

Kesällä ajoittuneen projektin takia olin ripotellut lomani pienempiin pätkiin. Ensimmäisen lomaviikon pidin syyskuun alussa.

Viikon huili toi mukanaan flunssan, mutta toivuttuani olin täynnä virtaa. Ajattelin, että nyt alkaa taas täysipainoinen liikunta ja normaali elämä. Olen parantunut!

Olin aloittanut taas jääkiekkoharrastuksen ja kävin jäällä kahtena päivänä viikossa. Lisäksi tein pari salitreeniä. Sehän ei ollut kaikkein paras idea… En kuunnellut kehoani, vaan treenasin etukäteen tekemäni suunnitelman mukaan.

Noin neljän viikon jälkeen huomasin kuormituksen taas liian kovaksi. Liikunnan ansiosta olin nukkunut suhteellisen hyvin, mutta kasautunut rasitus toi taas osan oireista pintaan.

Liikunta on oivallinen lääke mielenterveydelle, mutta vain oikein säännösteltynä. Ainakin itselläni ahdistusvaiheessa tärkeintä on lepo ja ärsykkeiden vähentäminen. Rankempaa liikuntaa tulisi harrastaa vain hyvin levänneenä.

Syysloma Espanjassa kaveriporukalla piristää

Vietin syysloman 2018 kaveriporukalla Espanjassa. Rentoutuminen oli täydellistä ja parin päivän jälkeen nukuin todella makeasti.

Reissu oli jälleen yksi taitekohta. Vasta tässä vaiheessa hoksasin oireeni helpottavan aina loman ajaksi. Olin ajatellut olevani unelmatyössäni, joten eihän työn olisi pitänyt kuluttaa?

Joka tapauksessa mieltä kevensi, kun löysin lomailusta väliaikaisen lääkkeen oireisiini. Samalla tiesin, että jatkuva lomailu ei monistakaan syistä olisi kestävä ratkaisu ongelmaan. Jaksamisen tulisi olla kohtuullisella tasolla myös työviikoilla.

Toimiviksi tiedettyjen ratkaisujen soveltaminen arjessa onkin se Sierra Nevadan kokoinen haaste.

Lääkärin oivallus keskeyttää kiekkokauden

Alkuvuodesta 2019 varasin lääkäriajan, sillä unettomuus vaivasi toisinaan edelleen ja olin säännöllisesti väsynyt. Lääkärille meno oli jälleen ison kynnyksen takana, koska en edelleenkään tiennyt mihin pyytäisin apua.

Kerroin tarinani lääkärille, joka poimi yhden merkittävän havainnon. Kevyet kävelylenkit olivat auttaneet. Visiitin jälkeen jätin jääkiekkokauden kesken ennenaikaisesti. Tilanteeni parani merkittävästi jo parin viikon kuluessa raskaimman liikunnan vähennyttyä.

Samoihin aikoihin ajattelin kokonaan uusiksi, mitä haluan blogiltani ja sivutoimiselta yritykseltäni. Myös tämä kevensi kuormitusta.

Konsulttiprojekti Ruotsissa jää viimeiseksi silloisessa työpaikassani

Keväällä 2019 sain mahdollisuuden päästä muutaman hengen tiimin kanssa tekemään projektia Ruotsiin. Edellisestä ulkomaan keikasta oppineena harkitsin lähtöä tarkasti. Huolellisen riskianalyysini myötä päädyin lähtemään.

Reissasin Ruotsissa säännöllisesti aina seuraavaan syksyyn asti. Tämä oli pisin aika, jonka olin keskittynyt yhteen vastuualueeseen.

Olin oppinut paljon omista työtavoistani. Käytin lomapäiviäni jämptisi silloin kun tarve oli, pidin taukoja työpäivän aikana ja niin edelleen.

Työmatkustaminen ei varsinaisesti ole parasta rentoutumista. Asemilla ja kulkuvälineissä on koko ajan hälinä päällä. Pitää istua, odottaa ja jonottaa. Työnantajani työmatka-ajan osittaisen kompensaation ansiosta matkustamisen kuormittavuus pysyi silti kohtuullisena.

Projekti jäi viimeisekseni silloisessa työpaikassani. Työpaikan vaihtamisen syy ei ollut ensisijaisesti työuupumus tai mikään työnantajaan liittyvä. Pikemminkin silloisella arvioilla sopivammalta vaikuttava toimenkuva ja urapolku toisesta työpaikasta.

Lähtöpäätös oli vaikea senkin takia, että työkaverit olivat loistotyyppejä ja uupumustani oltiin käsitelty asiallisesti.

Rekrytointiprosessin ajan työssä jaksaminenkin toki oli mielessä. Ajatukseni oli, että sopivampi rooli ja vakiintuneempi työympäristö antaisivat enemmän hallintaa työhön. En kuitenkaan odottanut oireiden maagisesti katoavan, mikäli olisin vaihtanut esimerkiksi täsmälleen vastaavaan rooliin toisella työnantajalle.

Kesästä 2019 aloin nukkumaan suurimman osan öistä normaalisti. Siis noin puolitoistavuotta selkeiden ensioireiden alettua. Kunnon yöunet tuntuivat pieneltä ihmeeltä.

Työpaikan vaihtaminen työuupumuksen toipumisvaiheessa

Työpaikka vaihtui lopulta loppusyksystä 2019. Nyt takana on vuosi uudessa työpaikassa. Enimmäkseen olen nukkunut hyvin, vaikka välillä on jaksoja jolloin uni on stressin takia heikompaa.

Olen hyväksynyt, että töissä ei joka päivä ole kivaa, ja huonommista päivistä ei kannata tehdä numeroa. Eikä minun tarvitse treenata kuin huippu-urheilija samalla kun teen vaativaa asiantuntijatyötä ja monenlaisia vapaa-ajan projekteja.

Parhaita päiviä ovat ne, kun iltapäivällä töiden jälkeen on vielä virtaa ja jaksaa myös harrastaa vapaa-ajan aktiviteetteja.

En osaa sanoa onko stressikynnykseni madaltunut kokemuksieni myötä, vai onko veto välillä pois yksittäisten huonojen päivien vuoksi. Asiaa on turha vatvoa liikaa, ja tehdä asioita jotka tuntuvat hyvältä.

Aiempien kokemusten ansiosta tunnistan mieltä salakavalasti kuormittavat tilanteet paremmin ja kyennyt reagoimaan vaaditulla tavalla. Ei se silti aina helppoa ole, sillä osa tehtävistä tulee työpöydälle aivan yllättäen ja kokonaisuudet voivat olla isoja ja vaikeasti hahmotettavia.

Jaksamisen muuttuminen sekä hyvään että huonoon suuntaan vie viikkoja, joten kohtuullisuus ja pitkäjänteisyys on kultaa.

Etenkin nyt syksyllä ei ole ollut ihme, että kasetti on jäänyt välillä yöksikin rullaamaan. Koronan vuoksi meni 8 kuukautta putkeen ilman ainuttakaan toimistopäivää. Hieman liian yksitoikkoista itselleni.

Toisaalta etätyö on auttanut monitoroimaan jaksamista uudella tavalla. Jokainen päivä on tullut vietettyä saman pöydän ääressä kotitoimistossani. Taustakohinan puuttuessa on aiempaa helpompaa tunnistaa stressiä ja ahdistusta aiheuttavat tilanteet ja ajatukset.

Kaiken kaikkiaan uusi työpaikka ja -ympäristö on tuonut perspektiiviä työnhallintaan ja muutenkin työelämään.

Seuraava jakso

Seuraavaksi Työuupumus-blogisarjassani siirrytään tarinani takaumajaksoon: Mistä työuupumus sai alkunsa ja mitkä tekijät edesauttoivat uupumusta.