Sivuja satukirjasta - Uusi-Seelanti

19.11.2016 - 30.11.2016

Aloitetaan rennon letkeällä dokumentaatiolla loikasta hyiseen uusiseelantilaiseen vuoripuroon:

Australian lämmöstä Uuden-Seelannin raikkaaseen vuoristoon

Viimeiset päivät Australiassa kuluivat rennosti: kävelyretkiä ja renotutumista. Nyt vuorossa oli Uusi-Seelanti, jonne varasin lennon pari viikkoa ennen lähtöä.

Matkasuunnitelmaa tai matkaseuraa ei tietenkään ollut.

Vähän ennen lentoa löysin Facebook-ryhmästä suunnilleen samalla aikataululla matkustavan itävaltalaisen reppureissaajan. Päätimme ottaa yhdessä matkailuauton reiluksi viikoksi kiertääksemme eteläsaarta.

Monesti matkustaessa tulee mieleen, mikä on pahin asia mitä voi tapahtua reissussa. Asioista sopiminen tuntemattoman kanssa potentiaalinen tilaisuus taloudellisille menetyksille. Toinen osapuoli voi perua suunnitelmansa kun auto on jo maksettu. Epävarmuutta aiheutti myös muutamaa päivää ennen Uudessa-Seelannissa tapahtunut voimakas maanjäristys, joka vaati kuolonuhreja. Ylen uutinen .

Voihan hän jättääkin maksamatta, mutta tilanne on sen verran epätodennäköinen ettei sen takia kannata menettää yöuniaan. Kannattaa varautua siihen että reissulla tulee jotain yllättävää, mutta keskimäärin kaikki menee suunnitellusti. Aasian reissullani varasimme kerran hotellin väärälle päivälle ja siirsimme yhtä lentoa.

Reittisuunnitelma saa siunauksen

Matkasuunnitelman hieroin Uudessa-Seelannissa asuvan venäläsisen ortodoksipapin kanssa lentokoneessa.

Ensimmäinen yö vierähti lentokentän viereisessä hostellissa. Aamulla lähtiessäni kohti keskustaa ja halvempaa hostellia satuin kysymään eräältä mieheltä pysäkillä bussiaikatauluista.

Päädyimme juttelemaan niitä näitä ja hänen ammatistaan paljastui mielenkiintoinen piirre. Kuukauden vuodesta hän viettää Etelä-Mantereela tieteellisen tutkimusaseman eneergiahuollon asiantuntijana. Piti oikein varmistaa, että puhuiko hän todella Etelänavasta vai vieressä pönöttävästä Antarktis-aiheisesta museosta.

Tacos in the Jailhouse garden on a sunny Sunday afternoon pic.twitter.com/V67CsoYTwK
— jailhouse (@jailhouse) 20. marraskuuta 2016

Toinen päivä Uudessa-Seelannissa alkoi hostellin yhteisellä taco-aterialla.

Seuraavana päivänä menin hakemaan vuokra-autoa Christchurchin keskustasta. Oli melkoinen kokemus ajaa manuaalivaihteista vääränpuolen autoa, jonka ikivanha moottori epätoivoisesti huusi minua lopettamaan.

Olin suorastaan kauhuissani navigoidessani vilkkaan kaupunkiliikenteen seassa kohti Eteläisiä Alppeja. Siitäkin selvittiin. Skootteriakin ajoin ensi kertaa filippiineillä.

Päivät koostuivat ajamisesta, evästauoista ja pienistä kävelyretkistä hyvien näjöalojen toivossa. Ja niitä riitti. Koko maa on kuin satukirjasta. Antaa kuvien kertoa loput.